Finntriathlon Vierumäki 2014

Ja lisää kisaa putkeen. Nyt oli vuorossa melkein olympiamatkan kisat Vierumäellä. Sää vaihteeksi suosi ja ehkä ekaa kertaa tänä kesänä joutui levittämään itseensä ainetta, jota myös aurinkorasvaksi kutsutaan. (Se on sellaista mikä suojaa ihoa kun taivaalla näkyy semmoinen valoilmiö nimeltä aurinko.) Muutenkin puitteet oli kohdillaan. Meidän naisten kilpasarjassa starttasi 30 osallistujaa ja yhteensä ekaa kertaa järjestettävä kisa keräsi noin 200 osallistujaa. Hirveesti tuttuja naamoja tuli kisapaikalla vastaan ja reitillä oli taas hyvä meno kilpailijoiden ja kannustajien kesken.

Uinti (950m) tapahtui mukavan viileässä ja kirkkaassa Valk"järvessä" ja kun kaikki 200 atleettia laitetaan pieneen lätäkköön samaan aikaan, niin lihamyllyksihän se muuttuu ja vedenpinta nousee parilla metrillä. Hyvää treeniä mahdollisia tulevia massalähtöjä ajatellen.

Anu: Uskalsin ekaa kertaa sitten ihka ensimmäisen triathlonini jälkeen ottaa oman lähtöpaikan vähän keskivertoa edempää. Tappeluksihan se silti meni, mutta vettä en hörppinyt enkä panikoinut, vaan puskin itsekkäästi kaikennäköisten ruumiinosien keskellä ja raivasin tietä vieläkin paremmille sijoille. Uinti siis lyhyesti sanottuna meni ihan överisti yli odotusten ja oli lopulta kaikista kolmesta lajista se paras. Hämmentävää miten kolme vuotta sitten kuitenkin aloitin uinnin kanssa lähes nollasta. Uintiin meni aikaa 16:24 ja oman sarjan naisista nousin vedestä kuudentena.

Jenni-Julia:Kävin tsekkaamassa uintipaikan ja T1-siirtymän jo kisa-aamuna ja odotin uintiosuutta hieman kauhunsekaisin tuntein - pieni lammikko, 2 kierrosta, 200 uimaria ja vaihtoreitillä ISO ylämäki. Otin tavoitteeksi lähinnä selviytyä uinnista ja vaihdosta hengissä. Lähdössä kilpailuvietti kuitenkin iski ja sijoitauduin rohkeasti porukan etujoukkoihin, koska totesin, että ohitusten tekeminen tulevassa lihasopassa olisi hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta. Toisaalta en halunnut myöskään tulla yliuiduksi... Ratkaisu osoittautui lopulta täysin oikeaksi. Uinti oli alusta loppuun saakka melkoista taistelua, vain noin viimeiset 300 m sain uida melko rauhassa. Oli melkoinen yllätys (niin olosuhteet kuin aiemmat uintisijoitukset huomioon ottaen), kun vaihtonousun aikana joku huusi "Hyvä! Oot kymmenen nopeimman naisen joukossa!". Ja tottahan se oli, nousin vedestä 8. naisena ajassa 17,03. Myös juoksu vaihtoalueelle sujui ihmeen kepeästi ja ohittelin matkalla hidastelevia miehiä.

Pyöräily (46km) toteutettiin neljänä kierroksena, jonka jokaisella neljällä suoralla oli vastatuuli...

Anu: Valitettavasti täytyy sanoa että pyöräily meni hyvin. Valitettavasti siksi että kaikki muut polkivat kuitenkin ohi. Ei toisaalta mitenkään yllättävää, koska pyöräkilometrit tänä vuonna on aika vähissä. Takapuoli oli toipunut viikon takaisesta Ratareidestä, mutta niska vihoitteli. Pyörän säädöt on kyllä ihan jollekin toiselle ihmiselle sopivat kuin minulle ja 46km oli ihan tarpeeksi. Aikaa meni 1:32:04 ja sijoitus sarjassa 15.

Jenni-Julia: Pyöräily meni niin kuin yleensä, eli vaikka itselle vauhti tuntuu kovalta, niin kohtahan sieltä tullaan jo paljon kovempaa ja kevyen näköisesti ohi. Aika 1:34:53 ja sijoitus sarjan 25. eivät päätä huimaa. Aikanaan kun triathlonin aloitin, en koskaan tullut ajatelleeksi että pyöräily olisi heikoin lajini, mutta niin se nyt näyttää vahvasti vain olevan. Ja jälleen (niin kuin viime kesänäkin) lupaan itselleni, että ensi kautta varten harjoittelen pyöräilyn kuntoon!

Juoksu (10,5km) ei ollut mikään ratajuoksu, vaan reittinä oli kaksi kierrosta golfkenttää ympäri. Pientä mäkeä oli tarjolla koko matkalle.

Anu: Ensimmäisen kahden kilometrin aikana en tuntenut juuri lainkaan jalkapohjia ja juoksu tuntui todella typerältä. Muita jalkojen osia tunsin sitten jalkapohjien edestä. Ajattelin vaan että jatka, jatka, on se ennenkin helpottanut jossain vaiheessa. Näitä pyörä-juoksu vaihtoharjoituksia ei ole ollut liikaa ohjelmassa joten ihan syystä sain kärsiä. Ensimmäisen kierroksen lopussa juoksu alkoi tuntua jo paremmalta, mutta vauhtia ei tainnut löytyä lisää. Juoksuaika oli 49:44 ja sillä ei voi kauheasti mehustella, mutta selkiä tuli vastaan ja sehän on tärkeintä. Jossain loppuvaiheessa alkoi tulla myös vilu, mikä tarkoittaa luultavasti sitä että enemmänkin olisi saanut tankata ja juoda kisan aikana.

Koko komeuteen meni aikaa 2:42.29 ja sijoitus oli 8. Ihan jees startti triathlonkaudelle.

Jenni-Julia: T2:lle tullessa olin älyttömä iloinen päästeessäni eroon pyörästä ja saadessani jatkaa jalan. Valitettavasti juoksukaan ei kulkenut ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Lieneekö syynä sitten ollut viikon takainen ratareisi, rankka juoksureitti vai liian vähäinen energian tankkaaminen kisan aikana... Juoksun lopussa alkoi paleltaa aika rankasti, mikä saattaisi viitata energiavajaukseen. Jossain 7-8 km kohdalla tuntui jo siinä määrin pahalta, että aloin epäillä koko harrastuksen mielekkyyttä :D (Tiedättekö sen fiiliksen, kun maratonin lopussa vannot itsellesi, että et koskaan enää juokse maratonia, mutta nyt juoset loppuun asti? :D Tässä tuli hetken aikaa vähän samanlaisia ajatuksia pyöriteltyä.)

Loppuun sain näköjään jonkinlaisen kirin kuitenkin puristettua. Juoksuun kuluneeseen aikaan 54:18 en ole erityisen tyytyväinen. Loppuaika 2:50:53 ja sijoitus 13. ovat kuitenkin ihan hieno saavutus näillä eväillä. :)

Seuraavat triathlonkisat on kolmen viikon päästä Finntriathlon, jolloin suuntaamme Joroisiin. Ai niin ja sitä ennen päästään vielä Sveitsiin seikkailemaan swimrunkisoihin. Kiirettä pitää.