tiistai 8. tammikuuta 2019

Vuosi 2019, Täältä tullaan!


Kuten joku on ehkä voinut rivien välistä lukea, innostuimme jälleen viime kesänä pienen hiljaiselon jälkeen swimrunista enemmän ja tehtiin kertarykäisystä suunnitelmia ensi kesän kisoja kohti. Ensimmäisenä innostuttiin jättärillä mäkitreeniä tehdessä ottamaan revanssia Engadinista. Kävi kuitenkin niin, että revanssi saa odottaa vielä tuleviin vuosiin, sillä kisan ajankohta ensi kesänä on kammottavan epäsopiva. Onneksi maailma on täynnä muitakin kisoja.

Seuraavaksi innostuttiin (ei enempää eikä vähempää) kuin ottamaan revanssia itse Ötillöstä. Tunnetustihan siihen kisaan ei vain ilmoittauduta ja meidän tapauksessa, ei ihan mennä niillä meriiteilläkään. Joten selailtiin potentiaalisia karsintakisoja. Mietittiin että joku semmoinen voisi olla meille optimaalinen, jossa ei olisi ihan hervottoman paljon uintia. Siispä päädyimme ilmoittautumaan kilpailuun, jossa kokonaismatkaa on 40,4 km, uintia 8,8 km ja pisin yhtenäinen uinti lähes 3 km. Eli meni kisavalinta niin sanotusti nappiin.

Onneksi meitä ei ole tehty nössöilemään ja tartuttiin uintihaasteeseen tosissaan. Johanna, joka koutsasi meidät myös Ötillön läpi, jeesaa meitä jälleen! Uintikilometrejä on tahkottu ihan hyvään malliin ja uinnista rupeaa jopa löytymään muitakin vauhtialueita kuin hidas ja hidas mutta hapottava.

Ollan tehty nyt myös kaksi kappaletta virallisia treenileirejä: ensimmäinen Vierumäellä, toinen Hämeenlinnassa. Ensi viikoksi suuntaamme pakkasleirille Ylläksen maisemiin. Omatoimileirit ovat olleet erittäin positiivisia kokemuksia! Ensimmäisellä todettiin, että kolmen päivän uintiputki ei vienytkään turmioon, vaan uintikunto jopa saattoi ottaa pienen harppauksen eteenpäin. (Sinänsä ei yllättävää tietoa.) Toisella leirillä aloiteltiin hiihtokautta ja tahkottiin pk-treeniä.

Kisa johon ilmoittauduimme käydään siis Hvarissa, Kroatiassa, huhtikuun alussa. Aluksi tuntui vähän siltä (ainakin Anun mielestä), että uintia ei ole mitenkään mahdollista saada kohtuulliseen kuntoon siihen mennessä. Sitkeästi altaaseen hyppäämällä ja sillä, ettei anna vauhtien masentaa, on päästy kuitenkin siihen pisteeseen, että 3 km on yhdellä uintireissulla saatu kasaan ja se aiheutti aika paljon riemua.

Hvarissa on siis jaossa kahdelle naisjoukkueelle suora paikka Ötillöön. Jos rahkeet eivät riitä siihen, niin kisasta saa myös pisteitä, joita tarpeeksi keräämällä voi myös päästä Ötillöön. Pisteet säilyvät vielä ensi vuoden Ötillöä varten tallessa.

Jotenka: Tsemppiä meille valmisteluihin! Aktivoidumme nyt myös blogin kanssa ja kirjoittelemme matkasta kohti Hvaria tarkemmin. Ja jos on postaustoiveita meidän tiimiin tai lajiin liittyen, niin antaa palaa!

tiistai 11. joulukuuta 2018

Treenimatkailua Vierumäellä


Kaikki eivät varmaan tiedä, miten Pink Seals on saanut alkunsa. (Te luopiot!) No kattavaa syntytarinaa ei nyt kerrata, mutta sanottakoon, että siihen liittyy triathlonleiri, Vierumäki, pois jäänyt luennoitsija, seurakaverimme Terho sekä kaksi nuorta naista, jotka ryhtyivät vikkelästi tuumasta toimeen, ennen kuin ehtivät asiaa järjellä ajatella. Tämä tapahtui syksyllä 2013.
Tankkauksen suunnittelu käynnissä
Näin viisivuotisjuhlavuotemme kunniaksi teimme pyhiinvaelluksen kaiken alkulähteelle, nimittäin Vierumäelle. Olimme vain hetki aikaisemmin huomanneet ilmoittautuneemme keväällä swimrun-kilpailuun, jossa uintia tulisi olemaan yhdessä pätkässä pisimmillään 3 km ja koko reissulla yhteensä 10 km. Tuli siis sellainen kutina, että nyt jos koskaan uintitaidolle ja -kunnolle pitäisi tehdä jotain.
Vierumäki osoittautui nappivalinnaksi uintileiriä ajatellen. Vasta viimeisenä päivänä saimme seuraa treenin ajaksi, siihen asti saimme tehdä treeniä ihan omilla radoilla. Meidän superuintikoutsi Johanna, joka ansiokkaasti auttoi meidät myös läpi Ötillön (2014), oli tehnyt meille uutta ohjelmaa.

Ensimmäinen ohjelmanumero oli saada selvää ohjeista. Luultavasti onnistuimme tulkitsemaan neuvoja jotenkin oikein ja meidän tekeminen ainakin suunnilleen näytti uinnilta. Ja oltiin todella ylpeitä kun saimme ensimmäisen ohjelmanumeron suoritettua! Seuraavana päivänä suoritimme toisen ja kolmantena vaan uitiin. JJ suoritti siinä yhteydessä myös 30 minuutin uintitestin, jonka tulos oli… no ihan ok – toivoa näyttää olevan.

Voidaan sanoa, että päästiin nyt kunnolla uintitreenien kimppuun. Ja pääseehän Vierumäellä nautiskelemaan kaikenlaisesta muustakin liikunnasta. Ei olla (vielä) sellaisia superuimareita, että vietettäisiin altaassa aikaa joka päivä tuntikausia, joten hyödynnettiin Vierumäen muutakin tarjontaa. Käytiin sauvakävelemässä, juoksemassa ja tehtiin joku ihan käsittämätön vatsalihashaaste.
Vierumäki tarjosi meille viikonlopun ajaksi Sporttipassit, joilla päästiin uimaan ja juoksemaan sisäradalle. Saatiin myös alueen suunnistuskartat ja sauvakävelysauvat lainaksi. Passista olisi ollut muutakin riemua, mutta viikonloppu ei oikein riitä kaikkeen. Normaalisti Sporttipassi kustantaa kolmelta päivältä 32€. Yksittäinen uimahallikerta kustantaisi 8€ ja saman verran maksaa, mikäli haluaa päästä sisälle juoksemaan. Swimrunolosuhteiden puolesta voidaan kyllä suositella Vierumäkeä talven treenilomakohteeksi.

Me siis uitiin kolmena päivänä putkeen ja se on meille ihan valtava suoritus! Onnellisuutta lisäsi se, ettei oltu millään tavalla rikki tämän urakan jälkeen! Toivoa siis todellakin on uintikunnon uuteen nousuun lähtemisestä. Yhteensä uitiin viikonlopun aikana 14,9 km. JJ teki myös puolivahingossa historiaa uimalla ko. viikon aikana yhteensä 10 km. Se on päässyt tiedettävästi tapahtumaan vain kerran aikaisemmin vuonna 2014 jolloin tavoitteena oli yhden viikon aikana uida 10 km valmistauduttaessa Ötillöön. Silloin 10 km viikkoon oli meidän mielestä ihan överikreisiä! Niin se kehitys kehittyy, vaikka välillä vähän hitaasti.
Vierumäellä oli tullut noin 3 mm lunta ja päästiin silläkin vähän pätemään somessa.

Ps. Nähtiin yhdellä lenkillä PÖLLÖ! Tarkemmin varpuspöllö: http://www.tunturisusi.com/varpuspollo/

Vierumäen omat sivut löytyvät täältä. 

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Harmitusta ja voiton riemua - Solvalla swimrun 2018

Ensimmäistä kertaa valtavan pitkän swimrun-uramme aikana meitä kohtasi se kaikkein ikävin kohtalo - DNS. Anun kurkkuun oli jo edellisenä viikonloppuna perustettu limatehdas, mutta toiveita startista eläteltiin vielä perjantai-iltapäivään sakka. Lopulta oli kuitenkin pakko myöntää, ettei Anu pystyisi lauantaina kisaamaan. VOI KAKKA.

Luonnollisesti olemme molemmat edelleen kovin pettyneitä, että tässä nyt kävi näin... Mutta yritetään katsoa elämässä eteenpäin ja orientoitua pikkuhiljaa uuteen kauteen. Swimrun-kisoja ei nimittäin tällä kaudella enää ole näkyvissä, koska Ötillö 1000 lakes ja Cannes ovat molemmat ajankohtina, jotka ei meille sovi... Jotain muuta skabailua kuitenkin on todennäköisesti näköpiirissa - siitä lisää myöhemmin!

JJ kuitenkin löysi itsensä lopulta Solvallaswimrunin starttiviivalta - Finnairin edustusurheilijana ja parinaan lentäjä Sami Naatula. Ammatistaan huolimatta Sami liikkuu varsin sujuvasti myös maalla ja vedessä. Työn jako muodostui lennossa sellaiseksi, että suunnistus- ja juoksutaustainen Sami veti juostessa ja JJ uinneissa. Eteneminen oli alusta asti varsin sujuvaa ja hyvä tahti pysyi loppuun asti. Ja mikä parasta, tulimme muutenkin toimeen hyvin :D

Kisan alussa edettiin toisiamme ohitellen Swammers-joukkueen eli Hanna-Maria Seppälän ja Liisa Purasen kanssa. (Voitte ihan itse arvata, että kummat ohitti juoksu- ja kummat uintiosuuksilla.) Olihan se nyt aika hienoa mennä siinä vähän aikaa yhtä matkaa maailman mestarin kanssa! (Kompastuttiin Hanna-Marian kanssa samaan kiveen Pitkäjärven rantavedessä eli ollaan melkein kavereita.) Juoksuvoittoisemmalla osuudella Swammers jäi kuitenkin taakse, eikä saanut meitä enää loppukisan aikana kiinni.

Toisella energiapisteellä koettiin myös hauskoja hetkiä, kun maailman ihanin "trackdude" Heikki oli toimittanut sinne berliininmunkit "Pink-tiimille"! Nämä olivat korvausta vuoden 2016 "pullagatesta" (johon voit tutustua tarkemmin tästä). Heikki, viimeistään nyt olet saanut kaiken anteeksi! :D (Ja Anu itki karvaita kyyneliä tästä ihanasta eleestä kuultuaan ja manasi DNS:n hyvin syvälle.)

Samaisella energiapisteellä kohdattiin myös toinen kisapari, joka oli meidän tapaan koottu puolikkaista tiimeistä edellisenä iltana. Vitsailtiin, että ehkä seuraavaan kisaan lähdetään sitten neljän hengen joukkeena. Toisen energiapisteen jälkeen jatkettiin siis matkaa hyvissä mielin ja homma sujui edelleen hienosti.

Olimme koko matkan ohitelleet toinen toisiamme myös Team Widbomin eli Kallen ja Hermanin kanssa. Vielä viimeisessä uinnissa he menivät meistä ohi, mutta kuitattiin swinghillissä. Niillä kohdin saatiin myös jotain vinkkiä siitä, että tulossa olisi sarjamme "ylivoimainen voitto". Kun asia sitten kalkkiviivoilla varmistui, juhlittiin asiaan kuuluvasti ja vaihdettiin onnitteluita puolin ja toisin muiden kilpailijoiden kanssa.

Tällä kertaa päästiin nousamaan ihan podiumillekin (vrt. Saimaa swimrun 2018). Valtavan hienojen palkintotaulujen lisäksi saatiin myös PINKKI skumppapullo (holiton, mut ei sekään haittaa)! Tämä menee luonnollisesti Anulle lohdutuspalkinnoksi. Kiitos Solvalla swimrunin porukat - ootte ihan parsoja! <3



Jälkikäteen todettiin, että oman sarjamme voiton lisäksi (eli endurance-matkan mixed) olimme myös endurance-matkan kokonaiskilpailun kolmansia! Varsin kova suoritus!

Minulle tässä tuli oikeastaan useampikin swimrunkisa yhdellä kertaa:
1. Ensimmäinen kilpailu jonkun muun parin kuin Anun kanssa
2. Ensimmäinen kilpailu mixed-sarjassa
3. Mun kymmenes swimrun-kilpailu!
4. ja mun ensimmäinen voitto!

Eli siis, ihan loistava kokemus oli after all ja lisää kovasti meikän itseluottamusta tulevien kisojen ja ötillö-tavoitteiden suhteen.

Kiitos vielä Samille yhteistyöstä, Solvalla swimrunille loistavista järjestelyistä, Kallelle ja Hermanille kirittämisestä ja kaikille muille, jotka olitte mukana kannustamassa ja luomassa kisapäivän tunnelmaa! <3

- JJ




tiistai 11. syyskuuta 2018

Treenimatkailua Äkäslompolossa


Kesällä Midnight Sun Swimrunin järjestelyhommista palattuamme podimme sen laatuista pohjoisenkaipuuta, ettei vaihtoehtona ollut kuin varata uusi matka. Tarkoituksena oli samalla selvitellä tulevien vuosien reittivaihtoehtoja ja tietysti juosta mahdollisimman paljon poluilla ja tuntureilla.
Viime viikon torstaina lähdimme junalla kohti Kolaria. Olimme onnistuneet varaamaan tarjousmenopaluun hyvissä ajoin: 95€ per nuppi. Oma makuuvaunun "hytti" oli juuri passeli tapa siirtää itsensä ja sekalainen kasa tavaraa 1000 kilometrin päähän. Junassa ei tarvinnut kauheasti miettiä painorajoituksia, kunhan vain jaksoi itse toimia juhtana. Meillä tulisi olemaan perillä kiinteä tukikohta, joten senkään suhteen ei tarvinnut ihan kauheasti miettiä mahdollisimman kevyttä pakkausta. Toinen plussa yöjunamatkailussa on ehdottomasti se, että se tapahtuu yön aikana ja ilman törkeän aikaista herätystä esimerkiksi aamulennolle.
Junamatka sujui oikein leppoisasti ja aamulla totesimme saapuneemme Kolarin juna-asemalle. Siitä suoraan asemalla odottaneeseen bussiin ja 12,60€ per nenä maksettuamme, pääsimme perille Äkäslompoloon aivan majapaikkamme viereen. Bussi odottelee junamatkustajia asemalla, eikä mitään etukäteisvarauksia tarvittu. Perillä oltiin jopa vähän ihmeissään, että kävipä tämä helposti. Nytkö me jo ollaan täällä?

Tukikohtanamme Äkäslompolossa toimi Ylläksen Ykkös Caravan, joka on myös meidän Midnight Sun Swimrunin kisakumppani. Ystävällisesti pääsimme nyt yöpymään paikalla veloituksetta ja tutkailemaan treenimatkailun mahdollisuuksia. Normaalisti telttayö kahdelle hengelle olisi maksanut 22 €. 
Alun perin suunnittelimme vaeltavamme rinkat ja teltat mukana ja yöpyvämme milloin missäkin. Silloin reissusta olisi tullut aika eri henkinen kuin nyt. Päädyimme kuitenkin pysyvään majoitusratkaisuun leirintäalueella, josta olisi helppo tehdä päiväreissuja eri suuntiin ja eri varustuksilla. Yhteensä neljän päivän aikana painettiin menemään yli sadan kilometrin verran.

Ylläksen Ykkös Caravan mahdollisti saunomisen, tiskaamisen, kamojen kuivattelun ja veden tulon hanasta. Leirintäalueella olisi myös ollut mahdollista pestä pyykkiä, kokkailla keittolevyllä sisätiloissa ja voidella sukset. Palvelut helpotti valtavasti reissun suunnittelussa. 
Ruskamatkailu oli selkeästi täydessä vauhdissa. Matkailuauto- ja -vaunupaikat näyttivät lähes repeilevän liitoksistaan, mutta teltta-alueella saimme olla ylhäisessä yksinäisyydessä. Ensimmäisenä päivänä lievästi retkellemme v*****llut setä totesi viimeisenä aamuna olevansa hieman kateellinen telttailullemme. 

Jounin Kauppa sijaitsee noin 500m päässä. Sieltä haettiin lähinnä aamupalatarpeita sekä karkkia ja Alkosta luonnollisesti vähän punkkua. Ruoat keiteltiin retkikeittimellä. Tosin ensimmäisenä päivänä käytiin tietenkin Eväskorissa pizzoilla ja viimeisenä päivänä retkimuonat tuli jo korvista ulos, joten lopputuloksena kurvattiin Routaan burgereille. Tiukemmalla budjetilla neljän päivän reissun ruokaostoksista oltaisiin selvitty noin 70 €:lla. Nyt kuitenkin koimme ansaitsevamme punkun, pizzojen ja burgereiden lisäksi myös vähän munkkia ja pannukahvia Kotamajalla ja Ylläksen huipulla.
Jos joku on joskus nyrpistänyt nenäänsä latukahviloiden hinnoille, niin miettikääpä tätä. Kotamajan isäntä vie joka päivänä esimerkiksi vedet latukahvilaan. 30 kiloa tarvikkeita kulkee pyörän peräkärryssä ja 10 selässä. Mönkijällä paikalle saisi tulla vain metsähallituksen nimissä. Muutenkin kun ekologisuus on iso ja tärkeä arvo, mönkkärin käyttäminen olisi ollut ristiriidassa paikan hengen kanssa. Peukutamme tämmöistä toimintaa ja maksamme mielellämme siitä, että väsyneitä retkeilijöitä palvellaan myös hiihtokauden ulkopuolella! 

Päiväreissut suunniteltiin suuntaa antavasti ja pikkaisen herran haltuun, mutta jokaisesta tuli loistava. Uusissa maisemissa on aina jännä huomata miten aika kuluu niin paljon nopeammin kuin takapihalla juostessa. Investoitiin kesäreittikarttaan ja sen ja aikaisempien suunnitelmien pohjalta mentiin tutkimaan paikkojen (swimrunkisa)potentiaalia. Ja niitä muuten riittää. Löydettiin meille ihan uusia paikkoja esimerkiksi Pyhäjärven suunnalta. Kompassin käytöstä huolimatta aina ei reitit ihan osuneet sinne minne piti, mutta tarpeeksi lähelle. Ja tulipahan ulkoiltua koko rahan edestä.

Valmista reittiä Äkäslompolon maisemissa riittää ihan varmasti viikon tarpeisiin kriittisimmällekin kulkijalle. Alustaa on tarjolla sorasta, hyvinkin kivikkoiseen ja möykkyiseen polkuun. Voimme luvata että nilkat tulevat olemaan kovilla! Ylläksen Rastin järjestämiä kuntosuunnistuksia kannattaa myös hyödyntää ihan vaikka vaeltelumielessä. Rastit on hyvä mahdollisuus päästä tutustumaan ehkä sellaisiin paikkoihin, mihin ei muuten tulisi mentyä. 2018 osalta niitä ei tosin enää ole tarjolla.
Tukikohta ja palvelut mahdollisti sen, että oli helppoa lähteä tekemään sitä mikä sattui huvittamaan. Hikiset ja kastuneet vermeet sai yön ajaksi kuivumaan sisätiloihin, mikä mahdollisti vähän miellyttävämmät poluille lähtemiset. Myös swimrunit olisi lähteneet ihan leirintäalueen rannasta. Me tyydyttiin kuitenkin vain tuomaan märkkärit lomamatkalle Ylläkselle ja käytiin kerran saunasta uimassa ja muutaman kerran jäähdyttelemässä voipuneita koipia. 

Paluumatkalla bussi otti meidät kyytiin parin sadan metrin päästä ja nakkasi takaisin juna-asemalle. Sitten vaan romppeet hyttiin ja ravintolavaunuun oluelle. Yleensä reissuilla ilmenevä ulkoilmamyrkytys oli tällä kertaa vaihtunut sisäilmamyrkytykseksi, kun kuumottelimme huolella junaan päästyämme. Aamulla junasta toiseen ja suihkun kautta töihin. Helppoa tämmöinen nykyaikainen retkeily!

Viisi vinkkiä Äkäslompolon treenireissulle:

1. Seuraa lentojen ja junamatkojen tarjouksia. Jos pystyt olemaan joustava reissupäivien suhteen, valinnanvaraa on aina enemmän. Meidän menopaluu junalla Helsingistä Kolariin maksoi 95€/nuppi.

2. Ylläksen Ykkös Caravan on erinomaisella paikalla ja tarjoaa majoitusta eri tarpeisiin. Budjettimatkailija pärjää hyvin teltassa, mutta sisämajoitustakin löytyy.

3. Lämmin makuupussi ja hyvä alusta on kaiken A ja O. Yöllä on kiva nukkua hyvin, jotta jaksaa päivällä taivaltaa tuntureilla.

4. Hyödynnä paikalliset ruokapaikat! Täyspäiväinen ulkoilu kuluttaa energiaa, eikä nälkäkiukku ole kenenkään ystävä. Vaihtoehtoisesti reissussa pärjää omalla kattilalla ja keittolevyllä/retkikeittimellä.

5. Jos omat retkivermeet ovat puutteelliset, Lapland Safaris vuokraa sen mitä tarvitset.