sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Harmitusta ja voiton riemua - Solvalla swimrun 2018

Ensimmäistä kertaa valtavan pitkän swimrun-uramme aikana meitä kohtasi se kaikkein ikävin kohtalo - DNS. Anun kurkkuun oli jo edellisenä viikonloppuna perustettu limatehdas, mutta toiveita startista eläteltiin vielä perjantai-iltapäivään sakka. Lopulta oli kuitenkin pakko myöntää, ettei Anu pystyisi lauantaina kisaamaan. VOI KAKKA.

Luonnollisesti olemme molemmat edelleen kovin pettyneitä, että tässä nyt kävi näin... Mutta yritetään katsoa elämässä eteenpäin ja orientoitua pikkuhiljaa uuteen kauteen. Swimrun-kisoja ei nimittäin tällä kaudella enää ole näkyvissä, koska Ötillö 1000 lakes ja Cannes ovat molemmat ajankohtina, jotka ei meille sovi... Jotain muuta skabailua kuitenkin on todennäköisesti näköpiirissa - siitä lisää myöhemmin!

JJ kuitenkin löysi itsensä lopulta Solvallaswimrunin starttiviivalta - Finnairin edustusurheilijana ja parinaan lentäjä Sami Naatula. Ammatistaan huolimatta Sami liikkuu varsin sujuvasti myös maalla ja vedessä. Työn jako muodostui lennossa sellaiseksi, että suunnistus- ja juoksutaustainen Sami veti juostessa ja JJ uinneissa. Eteneminen oli alusta asti varsin sujuvaa ja hyvä tahti pysyi loppuun asti. Ja mikä parasta, tulimme muutenkin toimeen hyvin :D

Kisan alussa edettiin toisiamme ohitellen Swammers-joukkueen eli Hanna-Maria Seppälän ja Liisa Purasen kanssa. (Voitte ihan itse arvata, että kummat ohitti juoksu- ja kummat uintiosuuksilla.) Olihan se nyt aika hienoa mennä siinä vähän aikaa yhtä matkaa maailman mestarin kanssa! (Kompastuttiin Hanna-Marian kanssa samaan kiveen Pitkäjärven rantavedessä eli ollaan melkein kavereita.) Juoksuvoittoisemmalla osuudella Swammers jäi kuitenkin taakse, eikä saanut meitä enää loppukisan aikana kiinni.

Toisella energiapisteellä koettiin myös hauskoja hetkiä, kun maailman ihanin "trackdude" Heikki oli toimittanut sinne berliininmunkit "Pink-tiimille"! Nämä olivat korvausta vuoden 2016 "pullagatesta" (johon voit tutustua tarkemmin tästä). Heikki, viimeistään nyt olet saanut kaiken anteeksi! :D (Ja Anu itki karvaita kyyneliä tästä ihanasta eleestä kuultuaan ja manasi DNS:n hyvin syvälle.)

Samaisella energiapisteellä kohdattiin myös toinen kisapari, joka oli meidän tapaan koottu puolikkaista tiimeistä edellisenä iltana. Vitsailtiin, että ehkä seuraavaan kisaan lähdetään sitten neljän hengen joukkeena. Toisen energiapisteen jälkeen jatkettiin siis matkaa hyvissä mielin ja homma sujui edelleen hienosti.

Olimme koko matkan ohitelleet toinen toisiamme myös Team Widbomin eli Kallen ja Hermanin kanssa. Vielä viimeisessä uinnissa he menivät meistä ohi, mutta kuitattiin swinghillissä. Niillä kohdin saatiin myös jotain vinkkiä siitä, että tulossa olisi sarjamme "ylivoimainen voitto". Kun asia sitten kalkkiviivoilla varmistui, juhlittiin asiaan kuuluvasti ja vaihdettiin onnitteluita puolin ja toisin muiden kilpailijoiden kanssa.

Tällä kertaa päästiin nousamaan ihan podiumillekin (vrt. Saimaa swimrun 2018). Valtavan hienojen palkintotaulujen lisäksi saatiin myös PINKKI skumppapullo (holiton, mut ei sekään haittaa)! Tämä menee luonnollisesti Anulle lohdutuspalkinnoksi. Kiitos Solvalla swimrunin porukat - ootte ihan parsoja! <3



Jälkikäteen todettiin, että oman sarjamme voiton lisäksi (eli endurance-matkan mixed) olimme myös endurance-matkan kokonaiskilpailun kolmansia! Varsin kova suoritus!

Minulle tässä tuli oikeastaan useampikin swimrunkisa yhdellä kertaa:
1. Ensimmäinen kilpailu jonkun muun parin kuin Anun kanssa
2. Ensimmäinen kilpailu mixed-sarjassa
3. Mun kymmenes swimrun-kilpailu!
4. ja mun ensimmäinen voitto!

Eli siis, ihan loistava kokemus oli after all ja lisää kovasti meikän itseluottamusta tulevien kisojen ja ötillö-tavoitteiden suhteen.

Kiitos vielä Samille yhteistyöstä, Solvalla swimrunille loistavista järjestelyistä, Kallelle ja Hermanille kirittämisestä ja kaikille muille, jotka olitte mukana kannustamassa ja luomassa kisapäivän tunnelmaa! <3

- JJ




tiistai 11. syyskuuta 2018

Treenimatkailua Äkäslompolossa


Kesällä Midnight Sun Swimrunin järjestelyhommista palattuamme podimme sen laatuista pohjoisenkaipuuta, ettei vaihtoehtona ollut kuin varata uusi matka. Tarkoituksena oli samalla selvitellä tulevien vuosien reittivaihtoehtoja ja tietysti juosta mahdollisimman paljon poluilla ja tuntureilla.
Viime viikon torstaina lähdimme junalla kohti Kolaria. Olimme onnistuneet varaamaan tarjousmenopaluun hyvissä ajoin: 95€ per nuppi. Oma makuuvaunun "hytti" oli juuri passeli tapa siirtää itsensä ja sekalainen kasa tavaraa 1000 kilometrin päähän. Junassa ei tarvinnut kauheasti miettiä painorajoituksia, kunhan vain jaksoi itse toimia juhtana. Meillä tulisi olemaan perillä kiinteä tukikohta, joten senkään suhteen ei tarvinnut ihan kauheasti miettiä mahdollisimman kevyttä pakkausta. Toinen plussa yöjunamatkailussa on ehdottomasti se, että se tapahtuu yön aikana ja ilman törkeän aikaista herätystä esimerkiksi aamulennolle.
Junamatka sujui oikein leppoisasti ja aamulla totesimme saapuneemme Kolarin juna-asemalle. Siitä suoraan asemalla odottaneeseen bussiin ja 12,60€ per nenä maksettuamme, pääsimme perille Äkäslompoloon aivan majapaikkamme viereen. Bussi odottelee junamatkustajia asemalla, eikä mitään etukäteisvarauksia tarvittu. Perillä oltiin jopa vähän ihmeissään, että kävipä tämä helposti. Nytkö me jo ollaan täällä?

Tukikohtanamme Äkäslompolossa toimi Ylläksen Ykkös Caravan, joka on myös meidän Midnight Sun Swimrunin kisakumppani. Ystävällisesti pääsimme nyt yöpymään paikalla veloituksetta ja tutkailemaan treenimatkailun mahdollisuuksia. Normaalisti telttayö kahdelle hengelle olisi maksanut 22 €. 
Alun perin suunnittelimme vaeltavamme rinkat ja teltat mukana ja yöpyvämme milloin missäkin. Silloin reissusta olisi tullut aika eri henkinen kuin nyt. Päädyimme kuitenkin pysyvään majoitusratkaisuun leirintäalueella, josta olisi helppo tehdä päiväreissuja eri suuntiin ja eri varustuksilla. Yhteensä neljän päivän aikana painettiin menemään yli sadan kilometrin verran.

Ylläksen Ykkös Caravan mahdollisti saunomisen, tiskaamisen, kamojen kuivattelun ja veden tulon hanasta. Leirintäalueella olisi myös ollut mahdollista pestä pyykkiä, kokkailla keittolevyllä sisätiloissa ja voidella sukset. Palvelut helpotti valtavasti reissun suunnittelussa. 
Ruskamatkailu oli selkeästi täydessä vauhdissa. Matkailuauto- ja -vaunupaikat näyttivät lähes repeilevän liitoksistaan, mutta teltta-alueella saimme olla ylhäisessä yksinäisyydessä. Ensimmäisenä päivänä lievästi retkellemme v*****llut setä totesi viimeisenä aamuna olevansa hieman kateellinen telttailullemme. 

Jounin Kauppa sijaitsee noin 500m päässä. Sieltä haettiin lähinnä aamupalatarpeita sekä karkkia ja Alkosta luonnollisesti vähän punkkua. Ruoat keiteltiin retkikeittimellä. Tosin ensimmäisenä päivänä käytiin tietenkin Eväskorissa pizzoilla ja viimeisenä päivänä retkimuonat tuli jo korvista ulos, joten lopputuloksena kurvattiin Routaan burgereille. Tiukemmalla budjetilla neljän päivän reissun ruokaostoksista oltaisiin selvitty noin 70 €:lla. Nyt kuitenkin koimme ansaitsevamme punkun, pizzojen ja burgereiden lisäksi myös vähän munkkia ja pannukahvia Kotamajalla ja Ylläksen huipulla.
Jos joku on joskus nyrpistänyt nenäänsä latukahviloiden hinnoille, niin miettikääpä tätä. Kotamajan isäntä vie joka päivänä esimerkiksi vedet latukahvilaan. 30 kiloa tarvikkeita kulkee pyörän peräkärryssä ja 10 selässä. Mönkijällä paikalle saisi tulla vain metsähallituksen nimissä. Muutenkin kun ekologisuus on iso ja tärkeä arvo, mönkkärin käyttäminen olisi ollut ristiriidassa paikan hengen kanssa. Peukutamme tämmöistä toimintaa ja maksamme mielellämme siitä, että väsyneitä retkeilijöitä palvellaan myös hiihtokauden ulkopuolella! 

Päiväreissut suunniteltiin suuntaa antavasti ja pikkaisen herran haltuun, mutta jokaisesta tuli loistava. Uusissa maisemissa on aina jännä huomata miten aika kuluu niin paljon nopeammin kuin takapihalla juostessa. Investoitiin kesäreittikarttaan ja sen ja aikaisempien suunnitelmien pohjalta mentiin tutkimaan paikkojen (swimrunkisa)potentiaalia. Ja niitä muuten riittää. Löydettiin meille ihan uusia paikkoja esimerkiksi Pyhäjärven suunnalta. Kompassin käytöstä huolimatta aina ei reitit ihan osuneet sinne minne piti, mutta tarpeeksi lähelle. Ja tulipahan ulkoiltua koko rahan edestä.

Valmista reittiä Äkäslompolon maisemissa riittää ihan varmasti viikon tarpeisiin kriittisimmällekin kulkijalle. Alustaa on tarjolla sorasta, hyvinkin kivikkoiseen ja möykkyiseen polkuun. Voimme luvata että nilkat tulevat olemaan kovilla! Ylläksen Rastin järjestämiä kuntosuunnistuksia kannattaa myös hyödyntää ihan vaikka vaeltelumielessä. Rastit on hyvä mahdollisuus päästä tutustumaan ehkä sellaisiin paikkoihin, mihin ei muuten tulisi mentyä. 2018 osalta niitä ei tosin enää ole tarjolla.
Tukikohta ja palvelut mahdollisti sen, että oli helppoa lähteä tekemään sitä mikä sattui huvittamaan. Hikiset ja kastuneet vermeet sai yön ajaksi kuivumaan sisätiloihin, mikä mahdollisti vähän miellyttävämmät poluille lähtemiset. Myös swimrunit olisi lähteneet ihan leirintäalueen rannasta. Me tyydyttiin kuitenkin vain tuomaan märkkärit lomamatkalle Ylläkselle ja käytiin kerran saunasta uimassa ja muutaman kerran jäähdyttelemässä voipuneita koipia. 

Paluumatkalla bussi otti meidät kyytiin parin sadan metrin päästä ja nakkasi takaisin juna-asemalle. Sitten vaan romppeet hyttiin ja ravintolavaunuun oluelle. Yleensä reissuilla ilmenevä ulkoilmamyrkytys oli tällä kertaa vaihtunut sisäilmamyrkytykseksi, kun kuumottelimme huolella junaan päästyämme. Aamulla junasta toiseen ja suihkun kautta töihin. Helppoa tämmöinen nykyaikainen retkeily!

Viisi vinkkiä Äkäslompolon treenireissulle:

1. Seuraa lentojen ja junamatkojen tarjouksia. Jos pystyt olemaan joustava reissupäivien suhteen, valinnanvaraa on aina enemmän. Meidän menopaluu junalla Helsingistä Kolariin maksoi 95€/nuppi.

2. Ylläksen Ykkös Caravan on erinomaisella paikalla ja tarjoaa majoitusta eri tarpeisiin. Budjettimatkailija pärjää hyvin teltassa, mutta sisämajoitustakin löytyy.

3. Lämmin makuupussi ja hyvä alusta on kaiken A ja O. Yöllä on kiva nukkua hyvin, jotta jaksaa päivällä taivaltaa tuntureilla.

4. Hyödynnä paikalliset ruokapaikat! Täyspäiväinen ulkoilu kuluttaa energiaa, eikä nälkäkiukku ole kenenkään ystävä. Vaihtoehtoisesti reissussa pärjää omalla kattilalla ja keittolevyllä/retkikeittimellä.

5. Jos omat retkivermeet ovat puutteelliset, Lapland Safaris vuokraa sen mitä tarvitset.



maanantai 27. elokuuta 2018

Hirveän analyyttinen kisaraportti Saimaa swimrunista 2018

Vielä pari viikkoa sitten näytti siltä, että Solvalla swimrunista on tulossa meidän kauden ainoa kisa. Kunnes sitten eräänä iltana otimme vähän skumppaa ja pian huomasimme ilmoittautuneemme Saimaa swimrun -nimiseen kilpailuun Puumalaan. 19 km, josta 2 km uintia - helppo nakki.

No niinpä heräsimme eräänä elokuisena aamuna hirveän aikaisin, pakkasimme itsemme autoon ja lähdimme matkaamaan kohti järvi-Suomen sydämessä sijaitsevaa Puumalaa.

Perillä tajusimme saapuneemme hyljeihmisten pyhiinvaelluskohteeseen. Oli patsasta ja taulua! Norppia kaikkialla! Mentiin vähän sekaisin ja otettiin paljon valokuvia. Mutta muistettiin onneksi myös että oltiin tultu paikalle kisaamaan, eikä pelkästään poseeraamaan.

Kun lopulta pääsimme starttipaikalle Puumalan satamaan, siellä odotti jo sankoin joukoin muita swimrunisteja sekä väenpaljoudesta hämmästyneitä paikallisia. Suurina julkkiksina jäätiin jumiin vaikka mihin haastatteluihin, eikä meinattu löytää ilmoittautumispistettä, mutta löydettiin onneksi lopulta - 2 minuuttia ennen sen ilmoitettua sulkeutumisaikaa ja saatiin lupa startata.

Kilpakumppanimme itärajan toiselta puolelta antoivat meille 5-vuotislahjaksi mahdottoman hienot hupparit, joista piti tietenkin ottaa kuvia!

Mukanamme talutushihnassa kulkenut maskottihylje aiheutti selvästi huvitusta kanssakilpailijoissa, joista rohkeimmat uskaltautuivat jopa silittämään sitä. Otettiin lisää valokuvia.

Kisabriiffin (jonka aikana otimme vielä lisää kuvia) jälkeen siirryimme tämän kertaisen #sealwagonin luo valmistautumaan kisaan. Vielä muutama kuva, ankaraa sometusta ja sitten starttipaikalle - sopivasti 5 minuuttia ennen starttia. Lähtöpaikalla vaihdettiin vielä viimeiset tsemppitoivotukset kilpakumppanien kanssa ja sitten lähdettiin.
Suunnitelman mukaisesti aloitettiin rauhallisesti. Kaikki muut näyttivät menevän hirveän lujaa ja ehkä vähän jo huolestuttiin, kun löydettiin itsemme ihan letkan hänniltä. Pidettiin kuitenkin päät kylmänä ja jatkettiin suunnitelman mukaisesti. Välillä aina meinasi ruveta keulimaan, mutta vain vähän ja vain välillä ja sille tehtiin heti stoppi. Ensimmäisessä uinnissa ohitimme varmaan suurimman osan ensimmäisen juoksun aikana edelle mennesitä joukkueista. Myös heti toisessa juoksussa tuli paljon selkiä vastaan. Alkoi näyttää siltä, että valittu kisataktiikka puree jo alkukilometreillä. Yritettiin kuitenkin vielä pidetellä pahimpia menohaluja.

Tuli lisää uinteja ja juoksuja. Ohitettiin lisää porukkaa. Todettiin, että tarvitsemme lisäharjoitusta ohitusten tekemiseen, kun pari kertaa meinattiin aiheuttaa törmäyksiä ja vetonaruihin sotkeutumista ohitustilanteissa. (Anteeksi! Jatkossa me ilmoitetaan kovaäänisesti tulostamme. Niin ja kummalta puolelta tullaan :D)

Anu, joka tuli muutamaa uintia lukuunottamatta peesissä koko reissun sanoi, että JJ:n juoksu näyttää paljon paremmalta kuin aiemmin ja JJ tuuletti.

Reitin puolessa välissä oli sellainen "hikisen vittumainen" pusikkosaari, jossa eteneminen kävi melko hitaaksi. Kun sitten päästiin sieltä pois, meno kulki edelleen hyvin.

Toiseksi viimeisen uinnin jälkeen, joku setä väitti meidän olevan toisina ja että jäljellä oli enää yksi uinti. Ei varmuuden vuoksi uskottu kumpaankaan väittämään, mutta näin jälkikäteen voidaan todeta sedän olleen oikeassa. Ja vaikka ei missään vaiheessa asetettu mitään sijoitustavoitteita, potentiaalinen kakkossija lisäsi taaksevilkuilun määrää loppumatkasta.

Viimeinen kilometri juostiin kovaa. Tehtiin hyppyposeeraus maaliin tuleessa, mutta kukaan ei kai ottanut siitä kuvaa. (Kiitti.)
Kun sitten varmistui, että olimme todellakin tulleet toisiksi, tuuletettiin vielä vähän lisää ja annettiin kökköjä vastauksia meitä haastatelleelle kuuluttajalle. Lopulta meidän oli lähdettävä suihkuun, kun meidän maaliintulo ei näyttänytkään synnyttävän kansan keskuudessa sen suurempaa juhlintaa. (Ihme touhua.)

Suihkussa onniteltiin meidän lempparikilpasiskot, jotka odotetusti olivat meitä nopeampia. Mutta näille me hävitään ihan mielellään, eli ei haittaa.
Viihdyttiin suihkussa ja saunassa niin pitkään, että missattiin palkintojenjako. Saatiin kuitenkin palkinnot toimitsijoilta jälkikäteen - hiiliteräksestä valmistettu keittiöveitsi ja sininen Puumala-t-paita. (Noh, ajatus on tärkein.) Ollaan kuitenkin erityisen onnellisia tästä kaikille kilpailijoille jaetusta lasisesta "norppa-mitalista".

Veitsi tosin olisi saattanut osoittautua erittäin tarpeelliseksi Puumalan iltaelämässä. Paikalliset, todelliset Puumat, kävivät kohtalaisen kuumina kun estradille saapui trubaduuri Ilpo Kaikkonen. Siinä meinasi tanner tömistä ja hiuslisäkkeet irtoilla.
Summa summarum:

Puumala swimrun oli oikein hienosti järjestetty tapahtuma, ehkä lukuun ottamatta palkintojen jakoa. (Me myös vähän petyttiin kun ei päästykään saunabussiin, joka oli varattu vain miesten käyttöön.) Reitti oli pääosin todella helppoa juostavaa ja uinnit sen verran lyhyitä, että aloittelijatkin uskaltavat helposti tulla tänne. Reitin varressa oli kivasti kannustajia ja huolto pelasi hienosti. Kivoja maisemiakin oli.

Meidän osalta tämä oli yksi onnistuneimmista kisasuorituksistamme. Suurin kehityskohteemme tulee loppukauden ja tulevan peruskuntokauden aikana olemaan uinti, mikä nyt oli kyllä kaikilla tiedossa jo ennen tätä kisaakin... Juoksu sen sijaan tuntuu kulkevan varsin mallikkaasti - siitä oli jotain merkkejä ilmassa, mutta tämä kisa viimeistään varmisti asian.

Näkymät Solvallaan näyttävät siis tämän kisakokemuksen jälkeen varsin valoisilta. Ensi viikolla aloitetaankin sitten pikkuhiljaa viimeistely meriittikisaa varten.

Kiitos kovasti kaikille kilpakumppaneille, kannustajille sekä Saimaa swimrunin järjestäjille! Toivottavasti törmäillään taas - vaikka Solvallassa!

sunnuntai 19. elokuuta 2018

Juhlavuoden alun kuulumisia


Jotta juhlavuotemme pääsee tosissaan vauhtiin, käydään ensin läpi, mitä vuoden ensimmäisellä puoliskolla tapahtuikaan. Tuntuu siltä että kesä on ollut toisaalta pitkä, mutta tavallaan se meni ohi hujauksessa. Mitä me oikein tehtiin? Tehtiinkö me mitään? On aika avata arkistot ja kurkata menneeseen.
Alkuverkka on kaikkein tärkein asia. Alkuverkkana tähän vuoteen juhlittiin Anun synttäreitä. Pukeuduttiin kerrankin johonkin muuhun kuin neopreeniin ja jorailtiin tanssilattialla. Myöhemmin ollaan vedetty päälle neopreenin lisäksi myös kisajärjestäjien liivit ja ehkä maailman tyylikkäimmät tiimipaidat.
Jatketaan tyylillä. Mäkitreenit alkoi nopeilla alamäkivedoilla Himoksen lumisilla rinteillä. Keväällä vaihdettiin suuntaa ja kiivettiin ahkerasti Malminkartanon jättärillä. Vappuna järjestettiin ihan valtavan suosion saavuttanut vapputunkkaus, jonka lopputulemana saatiin melkein kaksistaan vetää koko treenaavalle kansalle rakkaudella väännetty munkkikori. Kiitos teille jotka osallistuitte ja jaoitte osan kertyvistä kiloista! Päivän suurena innovaationa syntyi "munkkikuppi"
Jättärillä tuli tarvottua kesälläkin ihan sievoinen noususumma. Oli kuumaa ja hikistä ja vaatteet kävi vähiin ja jutut huononi kerta toisensa jälkeen. Jossain täällä alettiin taas vähän lämmittelemään myös ajatusta erilaisista swimrun-kisoista joihin osallistua. Nyt kelien viilennyttyä ja aivotoiminnan palattua edes välttävälle tasolle, ajatukset tuntuvat edelleen loistavilta.
Juhlavuoden swimruntreenit alkoivat poikkeuksellisen myöhään. Ja jos aikaisemmin ollaan jouduttu psyykkaamaan itsemme kastautumaan samalla kun avantouimarit vielä lopettelevat kauttaan, tänä vuonna heitettiin lähes kaikki vaatteet pois heti toiseen treeniin. Ja tyyli jatkui samana koko kesän, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Luomuswimrunille ehdottomasti iso peukutus.
Järjestettiin Ylläksellä maailman pohjoisin swimrun-kisa, Midnight Sun Swimrun kolmatta kertaa. Olimme tällä kertaa sen verran viisaita, että otimme sopivan etumatkan maisemiin, jotta suurimmat Lappihöyryt pystyttiin päästämään ulos ennen varsinaisia kisatoimia. Se tuli tarpeeseen. Oli kertakaikkisen huikea reissu.
Vaellettiin ja testattin kisareittiä. Todettiin kisareitti superiksi ja käytiin tutustumassa myös vähän muihin, potentiaalisiin reittivaihtoehtoihin. Välillä ihan finaalissa mietittiin että kuka ihmishirviö menee tekemään swimrun-kisareitin näin hapokkaisiin maisemiin ja sitten tosiaan katseltiin niitä maisemia ja todettiin että tosi fiksuja ihmisiä ovat olleet.
Reitin merkkaus sujuu jo kohtuullisella rutiinilla. Se, jos jokin, on mukavaa puuhaa. Hyttysiä ja muita öttiäisiä oli minimaalisesti. Ylläksellä nautiskeltiin myös luontaiseduista ja tuossa alimmassa kuvassa olemme ihmettelemässä keskellä laskettelurinnettä yhdentoista aikaan illalla aurinkoa.
Etelään palattuamme laajensimme harjoitusreviiriämme Meikoon ja Kirkkonummen rannikolle. Meressä uiminen Kopparnäsin maisemissa oli ehdottomasti siihen mennessä kesän swimrutreenien helmiä. Meressä on vaan sitä jotakin. Seuraksi saimme Venäjän swimruntehokaksikon Marinan ja Larisan, eli Swimrun Team Russian! Tytöt on matkalla Ötillöön ja koitettiin antaa heille mahdollisimman positiivinen fiilis omasta vauhdistaan jättäytymällä aina uintiosuuksilla jonnekin ihan vanaveteen.
Toisin sanoen: Vaikka uinti on ollut hirveän hauskaa, on asioille pakko tapahtua jotain. Treenien kestopuheenaihe kesällä onkin ollut: "Meidän täytyy kyllä pyytää Johannalta apua tän uinnin kanssa."

Kestävyysurheilijoina olemme tietenkin pitäneet hyvää huolta myös energiatasapainosta.

Että kaikenlaistahan sitä on ehditty puuhailla pitkin vuotta. Cheers vaan kaikille! Tästä se juhlavuosi jatkuu!