maanantai 14. elokuuta 2017

Järvestä Järveen Swimrun 2017

Meidän swimrunhistorian lyhyin kisa on nyt takanapäin. Kisapaikalle Luukkiin pääsi urbaanisti bussilla kotiovelta. Edellisen päivän hullu myrsky oli onneksi silloin eikä kisan aikana. Muutamat tielle räjähtäneet puut oli saatu siivottua pikapikaa, eikä ylimääräisiä konttausliikkeitä tarvinnut reitillä tehdä.
Ruska tsemppasi meitä lähdössä, reitillä ja maalissa. True kisakoira.
Pink Sealsin puheet oli nyt vähän kovemmat kuin itse suoritus. Podiumpaikkaa ei irronnut, olimme neljänsiä. Reittiennätys ei mennyt uusiksi (ainakaan meidän toimesta). 12,3km rataan kulutettiin aikaa 1.44.27 mutta kyllähän siinä oli ihan yritystä. Juoksua reitillä oli 10,1km ja uintia 2,2. Alkujuoksuun emme painaneet ihan urku auki, mutta ensimmäisessä uinnissa huomasimme ohittavamme jo liudan joukkueita. Viimeistään toisen juoksun loppupuolella alettiin pinkoa niin lujaa kuin suinkin lähti. Etenimme kissa ja hiiri-leikin merkeissä muutamien tiimien kanssa, kuten lopulta naisten sarjassa kolmanneksi tulleiden KarTri Tytsyjen. Kärkeen jäätiin lopulta 10.34, pronssi ja hopeakin oli siinä noin kolmen minuutin haarukassa. Sopivasti jää kismittämään.
Tässä juostaan tyylikkäästi energiapisteen ohi. Järvestä Järveen Swimrunin kuva.
Uinneissa onnistuttiin aika hyvin. Koitettiin vuorotellen peesailla toisiamme ja harvinaisesti siinä välillä onnistuttiinkin. Lumpeet on kyllä saatanasta ja yksi yritti irrottaa myös nilkkaan kiinnitetyn ajanottochipin. Mutta pahin kananmunapieru-uinti oli kuin olikin poistettu reitiltä.

Juoksukin kulki ihan kiitettävästi, vaikka loppupuolella ylämäet alkoivat hiukan verottaa ja muutama kävelyaskelkin jouduttiin ottamaan. Kun KarTri Tytsyt tulivat meistä ohi ja alkoivat jätättää meitä toiseksi viimeisen uinnin jälkeen, olimme melko varmoja että olimme juuri luovuttaneet podium-paikkamme - ja niinhän siinä sitten kävikin. Vaikka kaikki laitettiin peliin, niin Tytsyt katosivat horisonttiin.

Näissä lyhemmissä matkoissa on kyllä ihan oma fiiliksensä. Meno on koko ajan taiteilua sen kanssa ettei tule pahaa notkahdusta, mutta jos palkinnoille haluaa, niin ei sitä siimaa kovin paljon ole annettavana. Sen verran reippaasti edettiin, ettei kovin montaa lausetta ei vaihdettu kisan aikana. Tämä on kyllä hyvä reitti ihan kaikentasoisille etenijöille. Ei mene ihan koko päivää jos haluaa edetä rauhallisemmin, mutta jos haluaa pärjätä, niin siinä on sitten jo yritettävä edetä. Me yritettiin myös ehkä ensimmäistä kertaa ikinä verrytellä ennen lähtöä. Hifisteltiin myös ihan loppuun asti varusteiden kanssa ja jopa kasteltiin kengät ennen loppukiristyksiä ja nauhojen teippaamisia. Tämä todettiin kyllä oikein toimivaksi menettelyksi!

Maalissa meitä odotti jo perinteikäs skumppapullo. Kyselijöille tiedoksi: niitä saa Alkosta. Emme saaneet sitä maalista upean neljännen sijan kunniaksi.

Tottakai mietittiin myös taktiset selitykset valmiiksi neljännelle sijalle. Niitä löytyi muutama: Anun huonot uimalasit. Samat kuin Porkkalassa. Näistä valitettiin jo silloin. Asialle ei tehty mitään. Argumentti mitätöity. Lumme tarttui jalkaan. Hyttynen pisti. JJ jäi syömään mustikoita (ei tapahtunut). Juostiin epähuomiossa energiapisteen ohi. Tämä tapahtui kun Anu poseerasi liian innokkaasti kuvaajille ja JJ:ltä meni happopäissään koko piste ohi. Joutui silittämään koiraa kesken kisan. Maalissa neljännen sijan syyksi meille kerrottiin se, että olemme kuunnelleet Mikko Alataloa...

Tässä kovia kilpasiskoja itänaapurista.
Kisan jälkeen huomasimme luonnollisesti suunnittelevamme yhdistettyä swimrun- ja kulttuurimatkaa Pietariin. Niin ja hienon joukkuenimen titteli menee kuntosarjan Rämehirviöille. Hieno nimi kerrassaan.

Kisasivut löytyy täältä.

torstai 10. elokuuta 2017

Kohti kauden toista kisaa

Pink Sealsin kauden toinen kisa lähestyy. Sunnuntaina kilpaillaan Järvestä Järveen Swimrun Espoon Luukissa. Kävimme harrastamassa teollisuusvakoilua ja testasimme omatoimisesti  kisareitin, ettei sitten kisapäivänä tarvitse olla ihan hoo moilasena. Hiottiin taktiikkaa loppuun asti ja voidaan nyt laittaa muutamia vinkki vitosia jakoon.

Reitti, mikäli etenimme oikeaa sellaista, oli tosi monipuolinen. Etukäteispelottelu siitä, että se sisältää vain hiekkatiejuoksua, ei pitänyt paikkaansa. Vaikka olihan sitäkin paljon, mutta mukaan mahtui myös ketteryyttä vaativia polkuosioita. Suosittelemme panostamaan liikkuvuuteen vielä ennen kisaa.

Kun pujotteluradasta selviää, niin sitten pitää laittaa isompaa vaihdetta silmään. Hiekkatiellä pääsee kyllä kovaa, jos on vaan jalkoja siihen. Meillä ei ihan treenissä ollut, mutta jos sitten kisassa vähän enemmän.

Treeneissä avovesiuinnit on välillä tosi ällöjä. Niin nytkin, kun kiljuimme lumpeiden keskellä tai rantauduttuamme sellaiseen maailman isoimmalta kananmunapierulta haisevaan mömmöön. Kisapäivänä samat ällötykset saa kyytiä, eikä niiden olemassaoloa oikein edes huomaa. Lumpeiden seassa uidessa suosittelemme kuitenkin rivakkaa tahtia, sillä niillä pirulaisilla on tapana kietoutua raajojen ympärille. Nopea tahti antaa lumpeille varmemmin kyytiä*

Toisen uinnin kelluva saari(?) herätti hilpeyttä. Älä käytä tätä maamerkkinä. Mikäli saarella on menossa vuotuinen vaellus, saatat kiertää pitkään ympyrää.

Muutenkin meidän kisavalmistautumiset on menneet ihan näppärästi. Olemme mm. pesseet pinkit sukkamme ja kuivatelleet mereltä löyhkääviä kenkiä ja märkkäreitä. Tankkaus meinasi osittain mennä vähän överiksi sen jatkuttua taukoamatta Porkkala Swimrunin jälkeen. Tilanne kuitenkin havaittiin toivottavasti ajoissa ja yletön mättö saatiin aisoihin.

Sääennuste taas näyttää kaikkea Lucifer-helteen ja ukkosmyrskyn väliltä. Säälle emme voi mitään, joten otamme vastaan sen mitä tarjotaan.

Maliin tuloon ollaan suunniteltu ihan uudenlainen spektaakkeli. Porkkalassa maalisuunnitelmat menivät vähän mönkään, mutta josko vaikka tällä kertaa onnistuttaisiin?

Täten toivotamme tsemppiä kaikille kilpasiskoille ja -veljille!

Onpa muuten aika siistiä, että ilmoittautuneita naisjoukkueita on enemmän kuin miesjoukkueita - kerrankin! Ja vaikka joukossa on jo kovan maineen saavuttaneita urheilusankareita, podium-paikkaa lähdetään tietenkin hakemaan. Kielet vyön alle ja menoks!

*Ei perustu mihinkään tieteelliseen.

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Yllätyskäänne - kisakausi jatkuu

(c) Harri Hytönen  http://hytonen.kuvat.fi/
Porkkalasta toipuminen on hyvässä vauhdissa. Suuremmilta tappioilta on vältytty. Mahdollisimman kompaktin paketin kisamme meni niin pitkälle, ettemme ottaneet lisäpainoa edes levittämällä vaseliinia. Saamme siis luonnollisesti pieniä katseita hirttäytymisyritystä muistuttavista kaulan hiertymistä, mutta ainakin lähipiiri on jo niin turtunut näihin, ettei kukaan ole viitsinyt korvaansa lotkauttaa.

Anun hartia-/olkapää-/käsivarsikipu on uintitekniikalta tullut hienovarainen vihje, että asialle voisi nyt tehdä jotain. Nöyrästi vaan takaisin altaaseen ja tekniikkaa miettimään. Juoksupuoli kohoaa nyt Kainuun Rastiviikon kuntosarjoissa. Tosin ensimmäisenä päivänä kävi ilmi, että Anu onkin sokerista. Kisapaikalla sateessa kököttäminen vaihtui omaan polkutreeniin, 2h ylös-alas ei ehkä pysynyt siellä pk:n puolella mitä oli suunnitelmassa, mutta kuka näitä seuraa. Vuokatin vaarat tarjoaa kyllä niin loputtomasti mahdollisuuksia, että ei ollut kovin huono vaihtoehto.

JJ on kärsinyt Porkkalan jälkeen eriasteisista esteettisistä vammoista: haava polvessa, mustelma kyynerpäässä, "fritsuja" niskassa, rusketusraja otsassa jne... Lisäksi hän on flunssan pelossa jatkanut jo ennen kisaa aloittamaansa c-vitamiinin ja sinkin yliannostusta. Tällä hetkellä tilanne näyttää kuitenkin hyvältä, joten treenit jatkukoon. Seuraavan kolmen viikon suunnitelma sisältää enimmäkseen juoksuun panostamista, mutta ohjelmassa on toki myös uintia ja lihaskuntoa.

Oppia seuraaviin kisoihin:
  • Muista levittää vaseliinia kaikkialle
  • Hanki uimalasit, joilla näkee
  • Älä kolaroi pyörällä edellisenä päivänä
  • Jos geelipakkaus häviää kesken kisan, se saattaa löytyä märkkärin haarovälistä
  • Jos haluat juosta maaliin joukkueen lipun kanssa, piilota se reitin varteen, älä n. 100 m reitin ulkopuolelle.
  • Puoli pulloa skumppaa heti maaliintulon jälkeen ei ainakaan nopeuta palautumista
Yksi lieveilmiö, mikä usein seuraa kisoja, on seuraaviin kisoihin ilmoittautuminen. Nyt sormemme osuivat sellaisen meille molemmille uuden kisan ilmoituspainikkeelle, kuin Järvestä Järveen Swimrun, elokuun 13 päivänä. Siellä edessä on siis 12,3 km, eli aika tiukka ja kompakti paketti. Luonnollisesti lähdetään hakemaan voittoa. Ajateltiin, että naisten reittiennätyksen voisi myös laittaa uusiksi...



sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Pink Seals upeasti toiselle sijalle Porkkala Swimrunissa

Team Pink Seals avasi kisakautensa Porkkala Swimrunin pitkällä radalla. Joukkueen jäsenet Jenni-Julia Saikkonen ja Anu Uhotoinen saavuttivat kahden palkinnottoman vuoden jälkeen vihdoin himoitsemansa podiumpaikan. Toiselle sijalle uineet ja juosseet naiset ovat avoimesti kertoneet olleensa erittäin valmistautuneita kyseiseen kisaan ja tavoitteet oli asetettu korkealle.

-Tavoitteenamme oli voitto, mutta pakko on olla iloinen, kun sijoituttiin kolmen parhaan joukkoon, joukkueen kantaviin jäseniin kuuluva Saikkonen toteaa heti kisan jälkeen.

Kisavalmistelut menivät hyvin loppusuoralle saakka, mutta aivan viime metreillä sattunut tapaturma oli vesittää koko kisan.

-Kyllä siinä vähän aikaa puntti tutisi, kun kisaa edeltävänä iltana olin pyöräilemässä kotiin ja joku vanhempi mies hortoili yllättäen eteen pyörätielle. Miehen torppasin katuun vasemmalla olkapäällä ja oikea puoli edellä lensin pyörän kanssa päin bussikatosta. Aamulla vasen käsi ei oikein noussut ja oli todella arka, mutta ei ollut mitään mitä ei neljällä buranalla saanut hoidettua, Uhotoinen selventää tilannetta, josta onneksi selvittiin säikähdyksellä.

Ensimmäiset swimrun-kilpailut rantautuivat Suomeen vuonna 2014 mutta laji on kiinnostanut kaksikkoa jo vuodesta 2013 lähtien, ennen suurta massaa. Kaksikko suuntasi heti ensimmäisenä kisavuotenaan lajin kuninkuuskisaan, Ötillöön ja selviytyi sieltä maaliin ensimmäisenä suomalaisena naisparina.

-Kyllähän se alkoi kiinnostella ihan heti kun kuultiin lajista. Silloin ei tullut mieleen etteikö nainen voisi tällaista harrastaa, mutta olemme nyt ymmärtäneet, että onhan moiseen ryhtyminen naisena monille aika absurdi ajatus, Saikkonen hajoaa.

Swimrunin pariin ajautuneilta ihmisiltä kysyttäessä, mikä lajissa viehättää, saa nopeasti ajatuksesta kiinni. Yhteinen elämys parin kanssa, tietty askeettisuus ja omalla tapaa riisuttuna luonnon armoilla oleminen tuovat harrastajat lajin pariin yhä uudestaan. Ulkopuolisen silmin lajia harrastaa toki mies.

Sukupuoleen katsomatta, kisayhteisö on kuitenkin yhtä. Aamu kymmeneltä nais-, mies- ja sekajoukkueet asettuivat lähtöviivalle, edessään 26 kilometrin taival. Team Pink Sealsin kisaurakka tuli päätökseen kello 14.51.27, noin 10 minuuttia Järvestä Järveen Swimrun joukkueelle, naisten sarjan voittajajoukkueelle, jossa kilpaili kaksi naista, jääneenä. Kokonaiskilpailussa kaksikko päätyi hienosti sijalle 20 ja jätti lopulta taakseen myös useita miesjoukkueita.

Erikoisesta superkompensaatiosta, ilman edeltänyttä harjoittelua, kärsinyt Uhotoinen kertoi että juoksu oli hyvin vahvaa lähes reitin loppuun asti, mutta uinti on joskus tuntunut helpommaltakin. Saikkonen totesi suorituskyvyn hiipuneen tasaisesti loppua kohden, mutta hänellä uintiharjoitteluun panostaminen puolestaan näkyi kisassa selvästi vahvempana lajina.

Useita, myös miesjoukkueita, uintiosuuksilla kuitannut parivaljakko kiittelee uintivalmentajaansa. Samana päivänä Kaitalammen Kympin koko kisan nopeinta vauhtia pitänyt Johanna Kara, huippu-uimari ja nainen, on antanut arvokasta oppia joukkueen molemmille jäsenille.

-Olemme oppineet uimaan ihan kiitettävästi kaikista puutteistamme huolimatta, Saikkonen toteaa ylpeänä.

Joukkue vakiinnutti toisen sijansa jo varhain, eivätkä uhkaajat päässeet lähelle lopun hyytymisestä huolimatta. Parhaimmillaan joukkue kertoi olleensa alun kalliohyppelyissä, joissa vaadittiin rohkeutta ja hyvää pitoa kengiltä. Harmittava lisämutka joukkueelle tuli pitkässä uinnissa, kun -4 näkökyvyllä ja yhtä monta vuotta vanhoilla uimalaseilla keulassa edennyt Uhotoinen ohjasi joukkueen aavistuksen liikaa vasemmalle. Kokonaisuudessaan kisapäivä sujui kaksikolta odotetun vahvasti.

-Onnistumisia oli useita, mutta yksi uusi ja mieleenpainuvin oli se, kun huomasin, että uinnin aikana on mahdollista syödä karkkia, Uhotoinen muistelee kisan etenemistä.

Maaliin saavuttuaan, hyväntuulinen kaksikko poksautti kuohuviinipullon auki ja osti kuusi sotkun munkkia.

  • Team Pink Seals on Suomen tunnetuimpia swimrun-joukkueita
  • Team Pink Seals on käynyt kisoissa Suomessa, Ruotsissa ja Sveitsissä
  • Osallistumispäätös Ötillö-kisaan tehtiin noin seitsemässä sekunnissa
  • Swimrunharrastajan tunnistaa erikoisista rusketusrajoista
  • Team Pink Seals ei ole pahoillaan, ettei Porkkalassa palkintona ollut mitaleja, pokaaleita tai jäätelöä
Tässä Team Pink Seals ohittaa miesjoukkueen (c) Harri Hytönen

Lisää kisakuvia Harri Hytösen sivuilta
Lisää kisasta voi lukea esimerkiksi täältä (HS)

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Hylkeiden kisavalmistelut Porkkala swimruniin 22.7.

Kesä on jo pitkällä, joten hylkeidenkin on korkea aika avata swimrun-kisakausi. Edellisestä kisasta onkin jo vierähtänyt sen kymmenen kuukautta. Tapamme mukaan olemme tietenkin valmistautuneet huolellisesti ja asian vaatimalla vakavuudella. Tässä lyhyt selostus kisavalmistautumisestamme. Tästä kannattaa kokemattomampien swimrunistien ottaa oppia.

Maskotit!!!!


First things first! MEILLÄ ON UUDET MASKOTIT!!! Ja ne on yhtä söpöjä ja vaaleanpunaisia kuin me itse, tietenkin! ;) Mut semmonen juttu on, et me ei olla vielä keksitty näille nimiä! Otamme siis vastaan hyviä ja huonoja nimiehdotuksia. Saattaa olla, että parhaille ehdotuksille keksitään joku palkintokin.

8/7 ruokavalio

Jäätelössä energia on tiiviissä muodossa.
Ennen kisaa on tärkeää syödä tarpeeksi ja täyttää lihasten glykogeenivarastot. Me ollaan hoidettu tämä noudattamalla jo viikkojen ajan 8/7 ruokavaliota, jossa syödään seitsemänä päivänä viikossa yhteensä kahdeksan päivän edestä. Varoituksen sana: liian pitkä 8/7 ruokavalion noudattaminen saattaa aiheuttaa rasvakudoksen liikakasvua. Mutta sopiva rasvakerros pitää hylkeellä toki olla.

Varusteiden tuunaus


Ennen kisaa on päivitettävä varustearsenaali viimeisten trendien mukaiseksi. Swimrunisti löytää uusimman teknologian kelluttimet esimerkiksi BR-lelukaupasta. Vähän tarvittiin sahaa ja hiekkapaperia, mutta sitten tuli hyvä. Pitää ehkä hakea patenttia.

Tiimisukat


Yhtenäinen kisa-asu pitää olla. Muuten kukaan ei tajua, et me ollaan joukkue.


Kisakynnet

Kisakynnet on myös tärkeä juttu. Mikäköhän näistä pinkin sävyistä olis paras? Extra long lasting wonder nail kuulostais kyllä tarkoitukseen melko sopivalta...

Kisamusa 


Melkein mikään ei nostata kisatunnelmaa niin kuin hyvä musiikki. Olemme kesä aikana tutustuneet useisiin suorituskykyä parantaviin sävellajeihin ja olemme nyt valikoineet muutamat myös muiden nautittaviksi. Näiden käyttö on ihan ok. Tarkistimme ettei löydy kiellettyjen listalta.



Kisastrategia

Huomenna lähdetään riskillä. Ei juomareppuja. Ei pullareita. Ei himmailua. Nopeat vaihdot ja tappavan tasainen eteneminen. Näillä eväillä me mennään Porkkalaan hakemaan mitallit! Tai pokaalitkin käy. Tai jäätelö.
Loolololoolooloo!

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Uskaltaisinko swimrun-kisoihin?

Kesän viikonloput buukataan nyt ja tarjontaa on yli äyräiden. Swimrun-kilpailuja löytyy Suomesta tietääksemme seitsemän kappaletta ja maailmalta senkin edestä. Nopeimmat ovat jo paikkansa lunastaneet, mutta korviimme on kantautunut tieto siitä, että monia kiinnostelisi, mutta vähän jännittää. Eipä enää hätää, seuraavaksi vinkit ensimmäisiä swimrunkisoja kohti!

Mehän emme ole välttämättä parhaita kertomaan siitä, miten aloitetaan vähän vaatimattomammin ja miten kerätä rohkeutta kisailmoittautumisen lähettämiseen. Me nimittäin laitettiin hakemus sisään Ötillöön ennen kuin oltiin kertaakaan oikeasti kokeiltu lajia. Mutta sitäkin parempia ollaan kertomaan siitä, että rohkeasti sekaan vaan!

En minä nyt mihinkään kisoihin voi osallistua! Swimrun-tapahtumat toivottavat kaikki tervetulleiksi. Etujoukoissa mennään kovaa, letkan loppupää ehtii ihailla rauhassa maisemia. Vaikka tapahtumia markkinoidaan kilpailuina, todellisuudessa swimrun on useimmille ihana tapa liikkua luonnossa omaan tahtiin ja hyvässä seurassa. Elämyksellisyys on ehdottomasti lajin perusta ja se, että swimrunia on oikeus harrastaa juuri niin kuin itse haluaa. Merkattu reitti, energiapisteet ja kisakaverit auttavat keskittymään vain hyvään fiilikseen turhia jännittämättä.

En osaa uida! Jos tilanne on tosiaan näin, suosittelemme tietenkin ottamaan osaa uintikurssille. Aika usein "en osaa uida" -ihmiset ovat kuitenkin väärässä. Uintityylillä ei ole mitään merkitystä lajissa. Vaparilla tietysti pääsee keskimäärin nopeimmin eteenpäin, mutta rintauinti, selkä tai vaikka koira ja perhonen ovat kaikki ihan yhtä sallittuja tyylejä. Usein kisoissa on myös märkäpukupakko, jolloin pelko hukkumisesta on käytännössä olematon. Märkäpuvun kanssa voi aina tarvittaessa heittäytyä selälleen ihailemaan taivasta ja jatkaa matkaa, kun voimat palaavat. Pari antaa myös varmuutta omaan tekemiseen, jolloin uskaltaa rohkeammin tutustua avovesiin.

... enkä juosta! Kävele.

Ei minulla ole mitään varusteita! Kysy rohkeasti lainaan! Swimrunporukka on solidaarista ja kaveria kyllä autetaan aina tilaisuuden tullen. Tärkeimmät kisavarusteet ovat märkäpuku, kengät ja uimalasit. Kaikille pakollisia välineitä ovat lisäksi yleensä pilli, paineside ja kompassi. Kisajärjestäjältä saat uimalakin, kartan (siltä varalta että eksyy merkatulta reitiltä) ja ainakin pidemmillä matkoilla myös energiaa reitin varrelta. Jos haluaa, mukaan voi ottaa myös esimerkiksi lättärit, pullarin (tai muun jalkoja kelluttavan tekeleen), juomarepun ja neopreenimyssyn kylmille keleille. Kaikki tarvikkeet kuitenkin pitää jaksaa kuljettaa lähdöstä maaliin.

En osaa suunnistaa! Jokin aavistus kannattaa olla ilmansuunnista, mutta kisareitit on aina hyvin merkittyjä, eikä suunnistustaidoille ole välttämättä mitään tarvetta. Toisinaan voi ajatuksissaan harhautua juoksemaan väärää polkua, silloi kannattaa vain palata takaisin päin niin pitkälle että merkkaus taas näkyy.

Märissä kengissä tulee rakkoja! Ei tule.

Pitäisi löytää kisapari! Jos oma lähipiiri ei syystä tai toisesta innostu lajista, kannattaa tulla käymään joissain ohjatuissa treeneissä. Näitä järjestetään pitkin pääkaupunkiseutua aika ahkerasti kesän aikana. Treeneissä myös huomaa kenen kanssa synkkaa parhaiten.

Enkä ole edes harjoitellut lajia! Nou hätä. Yhteistreenit ovat ratkaisu tähänkin ongelmaan. Liity Facebook-ryhmään Swimrun Finland ja tiedät kun tapahtuu. Näissä tapahtumissa ei ketään jätetä. Jos kyseessä olisi jokin superkovaa menevien ryhmä, asiasta ilmoitetaan. Mahdollisuuksien mukaan porukkaa jaetaan pienempiin ryhmiin etenemisvauhdin perusteella.

No okei, mihin kisoihin nyt sitten ilmoittautuisin? Kisamatkoja löytyy jokaiseen makuun. Tsekkaa reitit ennen ilmoittautumista. Jos uinti ei ole vahvuuksiasi, ilmoittaudu kisaan, jossa uintimatkat ovat kohtuullisia. Suomen kisat löytyvät täältä. Rohkeimmat uskaltautuvat ulkomaille asti. Kysy myös rohkeasti jo kisoissa käyneiden kokemuksista. Usko pois, swimrun-harrastaja kertoo siitä enemmän kuin mielellään, keskeytä toki jossain vaiheessa.

(c) Tero Koski

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Nainen ja swimrun

Naistenpäivän kunniaksi pohdimme swimrunia naisnäkökulmasta.

Samat haasteet kaikille: On hienoa, että kisoissa on niin nais-, mies- kuin sekajoukkueillakin saman pituiset radat. Samalle radalle myös lähdetään samaan aikaan, joten kaikki pääsevät etenemään sulassa sovussa ja ottamaan tasavertaisesti mittaa toisistaan.

Vaikka naisjoukkueita osallistuu kisoihin vielä melko vähän verrattuna miehiin ja sekapareihin, on naisilla kuitenkin suurempi maaliinpääsyprosentti!

Hiertymät:
Alapään hiertyminen pitkässä kisassa on kohtalaisen epämukavaa. Vessassa käynti on tällaisen episodin jälkeen pannassa.

Lajivalinta herättää edelleen huomiota:
Outo harrastus käy meriittinä työelämässä ja uusissa kohtaamisissa. Myös reitin varrella saa toisinaan erityiskannustusta mies- ja sekajoukkueisiin verrattuna.

Läski lämmittää naista?:
Pitkien ja kylmien uintien jälkeen on joskus havaittu yliatleettisen näköisten miesten olevan aika paljon heikommassa hapessa kuin naisten. Vaikka ollaankin useissa kisoissa käyty hypotermian partaalla, ei ole kertaakaan tarvinnut jättää kisaa kesken kylmyyden vuoksi.

Tasapuolinen pissatauko:
Kaikissa lajeissa näin ei ole, mutta swimrunissa ei naiset ota takkiin pissatauon pituudella, kun homma hoituu uintiosuuksilla.

Ei stressiä ulkoisista asioista:
Elämä nykypäivänä saattaa lipsahtaa toisinaan aika ulkonäkökeskeiseksi ja välillä pitää tekstiteeveestä tarkastaa seuraako missi- vai urheilukisoja. Eipä sillä väliä, kukin tavallaan, mutta swimrunissa ei varsinaisesti tarvitse miettiä miltä näyttää. Koska aika usein näyttää karmivalta. Naama on punainen kylmästä vedestä, silmien ympärillä on ikuisesti pysyvät rinkulat uimalasien jäljiltä, uimalakki on saanut hiukset yhdeksi rastaksi ja aurinko on joko polttanut uimalakin avulla rusketusrajan tai kärventänyt koko pärstän, jalat ja kädet. Jalat ja kädet ovat tietysti myös turvonneet. Niin ja jos vesi ei ole täysin kirkasta, sinulla on viikset ja parta uinnin jälkeen, sukupuolesta riippumatta. Ja onhan tää nyt lähtökohtaisestikin tosi mediaseksikäs laji, kattokaa vaikka ite:

Swimrunissa ei kyräillä naisten kesken:
...vaan ollaan solidaarisia! Jos kilpasiskon kisavarustus on jäänyt rajan taakse, true swimrun-lady lainaa sille kakkospukunsa ja -kenkänsä.
Meidän ekan kisan pelastajat, lainakamojen lahjoittajat: Team Lisas Cafe

Ohittaminen:
Erityisesti miesjoukkueiden ohittamisen on todettu nostavan mielialaa!

Kunnia omalle tekemiselle:
Me ollaan oikeasti ensimmäinen suomalainen Ötillöstä selvinnyt naispari ja ollaan aika hiton ylpeitä siitä!

Kerro meille omat kokemuksesi aiheesta nainen & swimrun (sallittu tasa-arvon nimissä myös miehille!)