maanantai 14. elokuuta 2017

Järvestä Järveen Swimrun 2017

Meidän swimrunhistorian lyhyin kisa on nyt takanapäin. Kisapaikalle Luukkiin pääsi urbaanisti bussilla kotiovelta. Edellisen päivän hullu myrsky oli onneksi silloin eikä kisan aikana. Muutamat tielle räjähtäneet puut oli saatu siivottua pikapikaa, eikä ylimääräisiä konttausliikkeitä tarvinnut reitillä tehdä.
Ruska tsemppasi meitä lähdössä, reitillä ja maalissa. True kisakoira.
Pink Sealsin puheet oli nyt vähän kovemmat kuin itse suoritus. Podiumpaikkaa ei irronnut, olimme neljänsiä. Reittiennätys ei mennyt uusiksi (ainakaan meidän toimesta). 12,3km rataan kulutettiin aikaa 1.44.27 mutta kyllähän siinä oli ihan yritystä. Juoksua reitillä oli 10,1km ja uintia 2,2. Alkujuoksuun emme painaneet ihan urku auki, mutta ensimmäisessä uinnissa huomasimme ohittavamme jo liudan joukkueita. Viimeistään toisen juoksun loppupuolella alettiin pinkoa niin lujaa kuin suinkin lähti. Etenimme kissa ja hiiri-leikin merkeissä muutamien tiimien kanssa, kuten lopulta naisten sarjassa kolmanneksi tulleiden KarTri Tytsyjen. Kärkeen jäätiin lopulta 10.34, pronssi ja hopeakin oli siinä noin kolmen minuutin haarukassa. Sopivasti jää kismittämään.
Tässä juostaan tyylikkäästi energiapisteen ohi. Järvestä Järveen Swimrunin kuva.
Uinneissa onnistuttiin aika hyvin. Koitettiin vuorotellen peesailla toisiamme ja harvinaisesti siinä välillä onnistuttiinkin. Lumpeet on kyllä saatanasta ja yksi yritti irrottaa myös nilkkaan kiinnitetyn ajanottochipin. Mutta pahin kananmunapieru-uinti oli kuin olikin poistettu reitiltä.

Juoksukin kulki ihan kiitettävästi, vaikka loppupuolella ylämäet alkoivat hiukan verottaa ja muutama kävelyaskelkin jouduttiin ottamaan. Kun KarTri Tytsyt tulivat meistä ohi ja alkoivat jätättää meitä toiseksi viimeisen uinnin jälkeen, olimme melko varmoja että olimme juuri luovuttaneet podium-paikkamme - ja niinhän siinä sitten kävikin. Vaikka kaikki laitettiin peliin, niin Tytsyt katosivat horisonttiin.

Näissä lyhemmissä matkoissa on kyllä ihan oma fiiliksensä. Meno on koko ajan taiteilua sen kanssa ettei tule pahaa notkahdusta, mutta jos palkinnoille haluaa, niin ei sitä siimaa kovin paljon ole annettavana. Sen verran reippaasti edettiin, ettei kovin montaa lausetta ei vaihdettu kisan aikana. Tämä on kyllä hyvä reitti ihan kaikentasoisille etenijöille. Ei mene ihan koko päivää jos haluaa edetä rauhallisemmin, mutta jos haluaa pärjätä, niin siinä on sitten jo yritettävä edetä. Me yritettiin myös ehkä ensimmäistä kertaa ikinä verrytellä ennen lähtöä. Hifisteltiin myös ihan loppuun asti varusteiden kanssa ja jopa kasteltiin kengät ennen loppukiristyksiä ja nauhojen teippaamisia. Tämä todettiin kyllä oikein toimivaksi menettelyksi!

Maalissa meitä odotti jo perinteikäs skumppapullo. Kyselijöille tiedoksi: niitä saa Alkosta. Emme saaneet sitä maalista upean neljännen sijan kunniaksi.

Tottakai mietittiin myös taktiset selitykset valmiiksi neljännelle sijalle. Niitä löytyi muutama: Anun huonot uimalasit. Samat kuin Porkkalassa. Näistä valitettiin jo silloin. Asialle ei tehty mitään. Argumentti mitätöity. Lumme tarttui jalkaan. Hyttynen pisti. JJ jäi syömään mustikoita (ei tapahtunut). Juostiin epähuomiossa energiapisteen ohi. Tämä tapahtui kun Anu poseerasi liian innokkaasti kuvaajille ja JJ:ltä meni happopäissään koko piste ohi. Joutui silittämään koiraa kesken kisan. Maalissa neljännen sijan syyksi meille kerrottiin se, että olemme kuunnelleet Mikko Alataloa...

Tässä kovia kilpasiskoja itänaapurista.
Kisan jälkeen huomasimme luonnollisesti suunnittelevamme yhdistettyä swimrun- ja kulttuurimatkaa Pietariin. Niin ja hienon joukkuenimen titteli menee kuntosarjan Rämehirviöille. Hieno nimi kerrassaan.

Kisasivut löytyy täältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti