Bloggerin luonnoskansiosta löytyy keskeneräinen kirjoitus nimeltä "Palautumisraportti". Tarkoituksena oli kirjoittaa Engadinin jälkeisestä elämästä, mutta palautuminen ei selkeästi ollut lähtenyt ainakaan pään osalta käyntiin, koska kirjoitus on edelleen otsikon tasolla. Nyt reilusti yli kuukausi kisan jälkeen on myös aivotoiminta saatu siihen jamaan, että jotain tekstiäkin saa aikaiseksi.
Engadinin jälkeenhän olo oli erityisesti Anulla aivan p***a. Ei tosiaan voi suositella siihen olotilaan hakeutumista. Jälkiviisaana olisi ehkä jopa voinut hakeutua suoraan tipan päähän, mutta onneksi olo alkoi helpottaa huomattavasti jo seuraavana pävänä. Palautuminen tuntui muutenkin saman tyyppiseltä kuin Ötillöstä vuosi takaperin. Mitään jäätäviä fyysisiä tuntemuksia ei tullut kropalle. mutta pään palautuminen otti kyllä oman aikansa. Treenimoodiin palaamista ei helpottanut se, että pian huomasimme Ötillön kisasivuilla Engadinpaikkojen meneen. Eli meitä paremmin sijoittuneet joukkueet olivat vastaanottaneet paikkansa MM-kisoista. Tässä vaiheessa harmitus ei ollut kovin kovalla tasolla koska asiaan oli jo kerennyt varautua.
JJ:llä elämään Engadinin jälkeen kuului muutamat triathlonit. Järjestyksessä HelTri Cupin Rykäsy, Kuopio Triathlon ja Tahko. Kisoista jäi käteen mm. sprinttimatkan enkka sekä Tahkon puolikkaalla kisapäivän kruunasi puolimaran ennätys. Ei huonommin triathlonia harjoittelematta.
Anu kävi korkkaamassa ensimmäistä kertaa järjestetyn
Porkkala Swimrunin. Kisassa on mahdollisuus valita n. 30km tai 13km reitti. Sää oli mahtava ja olosuhteet niin huikeat, että täältä jos jostain kannattaa ensi kesänä hakea swimrunsulka hattuun. Lainassa oli JJ:n jättilättärit ja kyllä kulki. Lättärikaupan kautta kotiin.
 |
| How relaxing |
Anu kävi myös vähän Skotlannin puolella kannustamassa suunnistuksen MM-kisoissa ja hapottamassa reisiä vaeltelun merkeissä. Ja olihan se koettava, Loch Nessissä uinti. Meni kyllä kertaheitolla vähintään top 3 jännittävimmät uinnit kategoriaan.
Eräänä päivänä kolme viikkoa ennen Ötillöä sähköpostiin tupsahti viesti, jota olisi toivottu jo kuukausi sitten. Kisajärjestäjä Mats siellä ilmoitti, että yksi joukkueista olikin luopunut paikastaan ja me saisimme paikan Engadin-näytön perusteella. Viesti jonka niin olisi halunnut lukea Sveitsin kisan jälkeen ei enää herättänyt mitään tunteita. Kolme viikkoa. Se tuntui todella lyhyeltä ajalta. Valmistautuminen oli ollut kaikkea muuta kuin optimaalista 75km kisaa ajatellen. Lyhyen keskinäisen viestittelyn jälkeen päätös oli yksimielinen mutta haikea. Kisabudjettia ei enää ole ( jos ikinä olikaan), kisa tulee liian nopeasti ja ajatukset ovat jo jossain muualla. Muutaman mielipiteenmuutoksen siivittämänä lopulta laitoimme paluupostissa surullisen ilmoituksen päätöksestä olla ottamatta paikkaa vastaan. Haluamme vielä selventää, että vaikka Ötillö on ollut kauden päätavoitteemme ja siitä varmasti olisimme suoriutuneet tänäkin vuonna läpi (olosuhteet huomioiden tottakai), emme halua lähteä noin isoon ja kalliiseen projektiin enää ihan turisteiksi. Tuon luokan kisaan haluaa varmistaa paikkansa ajoissa, jotta kisassa saa itsestään kaiken mahdollisen irti. Kompensaatioksi laitoimme nimemme
Solvalla Swimruniin jossa myös on jaossa yksi paikka per sarja Ötillöön 2016. Naisten sarjan joukkueita katsellessa ei kyllä voi sanoa paikan saantia itsestäänselvyydeksi. Kisaan on ilmoittautuneet esimerkiksi viime vuoden suvereenit voittajat, Parviaisen supersiskot, joilta odotamme saavamme huolella turpaan. Listalta löytyy myös jo kolme ruotsalaisjoukkuettakin, joihin on aina syytä suhtautua pelonsekaisesti.
Ainiin. Löysimme itsemme sitten Juoksijan kannesta! Aika hurjaa. Käytiin ennen Engadinia haastateltavina ja ottamassa kuvat Munkkiniemen rannassa. Niin siistiä! Toivottavasti mahdollisimman moni löytää lehden käteensä ja innostuu kokeilemaan lajia! Siellä on kuusi sivua tavaraa ja aika mageet kuvat! Tilaajille ilmestynyt kotiovelle ja kauppoihin ens viikolla.
Eli eipä siinä sitten muuta kuin treeniä kehiin. Seuraava etappi siis 19.9. Solvallassa.
