kirjoittanut Anu
1.8.2014 Hyvin hikinen
pitkähkö pk juosten. Välissä uinti hyvässä aallokossa. Hurjaa miten 2v sitten oisin neverever kyennyt uimaan tuolla edes märkkäri päällä. Hyvä minä.
Näin ajattelin jokunen aika sitten uidessani. Tällä hetkellä
ihan pikkiriikkisen flunssan jäljiltä uintikunto tuntuu umpisurkealta ja olo on
kuin uppotukilla. On siis hyvä aika palautella mieleen mikä se todellinen
uintikunto onkaan ja miten siihen tilaan on jouduttu.
Muistin nähneeni muutama vuosi sitten Haukilahden rannalla
uivan naisen. Tuolta se tuli ja tuonne se meni. Se näytti hienolta ja
rohkealta, halusin olla kuin hän. Itse pärskin 50metriä, jonka jälkeen
syljeskelin puolisen tuntia merivettä ja yökin. Viimeviikkoisella uinnilla
tajusin, minusta on tullut se nainen.
Ja mietin, miten hitossa tähän on päädytty.
Lapsena avovedet ja kesä olivat synonyymi, mutta sitten
koulun liikuntatuntien en ole paljoa varpaitani vedessä kastellut. On kesiä,
joina en ole edes heittänyt talviturkkia. Olen pelännyt kuollakseni kaikkea
veden alla olevaa. Joskus uidessani yksin avovedessä kuvittelen mitä tapahtuisi
jos järvestä tyhjenisi yhtäkkiä kaikki vesi ja jäisin pohjamutaan kaiken sen
kaamean vedenalaisen tavaran kanssa. Olen luullut käsivedosta aiheutuneita pyörteitä
meduusoiksi. Olen uidessani laittanut silmät kiinni kun pää menee veteen. Olen
pelästynyt toisen uimarin ”kelluvaa päätä”.
|
Hyi. Kala. |
Muutoksen oli tapahduttava, koska olin ilmoittanut itseni
Vantaa triathloniin vuonna 2012.
Ensimmäinen virallinen harjoituspäiväkirjamerkintä uinnin
saralla on tapahtunut 15.3.2012 ja kuuluu seuraavasti: Näin pitkään en oo uinut sitten yläasteen pakollisten liikuntatuntien.
Taru opetti kroolaamaan. Korva lukossa ja ilmaa mahassa mutta kyllä se lähti
sujumaan. Muistan täysin elävästi kuinka hyvä ystäväni vei minut
Espoonlahden 50m radalle ja jonka puolessavälissä roikuin jo rataköydessä kyseenalaistaen
täysin lajivalinnan. Ensimmäinen virallinen uintiharjoitus oli pituudeltaan
1,2km ja siihen meni aikaa 40minuuttia.
Ensimmäiset omatoimiset uintitreenit noudattivat pitkälti
samaa kaavaa: ehdin uida 30minuutissa yhden kilometrin.
4.4.2012 Pitää opetella
olemaan nielemättä ilmaa. Ei toivoakaan pyöräillä ja juosta tollasella
ilmamahalla.
Tämä ilmamahaongelma on ollut paha. Välistä nousin vedestä
kuin viimeisillään raskaana ja olo on ollut kerrassaan surkea. Röyhtäily
auttaa, mutta jos suoraan joutuu nousemaan pyörän selkään, ei hyvä. Alkuaikoina
puhalsin ilmaa ainoastaan nenän kautta ulos, jolloin suuhun jäi ilmaa ja vettä,
jotka mielelläni nielaisin (yleensä ihan huomaamatta) ennen seuraavaa
hapenottoa.
11.6.2012 olen kyennyt uimaan altaassa 2km aikaan 60min
13.7.2012 Pelkään joka
kerta kun laitan kasvot veteen että sieltä nousee ruumis. Ei hyvä.
Ennen ensimmäistä kisaani, Vantaa Triathlonia, olin uinut
yhteensä 7,4km. Tuo treenimäärä avoveteen lähdettäessä on kuin pieru Saharassa.
Ei mitään. Onneksi triathlon ei ole arvostelulaji ja rantauduin viimeisten
joukossa enimmäkseen sammakkoa ja selkää uiden ajassa 12:27. Päätä en missään
vaiheessa saanut laitettua veden alle. Tärkeinä on olla luovuttamatta. Koin
monia epätoivon hetkiä tuon 500metrin aikana ja tunsin itseni aivan
sysisurkeaksi urheilijaksi. Tänään olen melkein iloinen siitä että vieläkin voi
löytää lajin, jossa huomaa näin selkeästi kehitystä.
|
Vantaa Triathlonin kuvagalleriasta. Kääk, kyllä jännitti. |
30.7.2012 Ois jaksanut
mutta en tykkää yhtään uida yksin avovedessä. Joutsenetkin vaan sähisee. 0,3km
uintia aikaan 12min
7.8.2012 Kävin
uittamassa upouutta märkäpukua! Se kelluu.
8.8.2012 Märkäpuvun
testausta Oittaalla. En tiedä tuleeko tästä mitään.
Saman viikon viikonloppuna selvisin ensimmäisestä
perusmatkastani ja Kuopiotriathlonin 1,5km uinnista aikaan 38:27. Uin
jokaisella tyylillä, mutta viimeisen suoran vaparia.
Syksyllä koitti ensimmäinen käänne uintiurallani: Helsinki
Triathlonin Vierumäen leiri. Harjoituspäiväkirjamerkintäkin sen kertoo. 26.10.2012
Ekat tekniikkaharkat ikinä. Helvetin
hyvä.
Myös sapluuna pallomahaongelman ratkaisuun alkoi hahmottua 12.12.2012
Jos puhaltaa ilmat suun kautta ulos, on
mukavampaa, vaikka nieleskelinkin taas kilon ilmaa.
8.1.2013 Taru sanoi
että uin nopeammin kuin joskus ennen. Hyvä niin.
20.1.2013 Uintitekniikan
alkeet triathlonistille. Nyt opettelen uimaan.
Tekniikkatreenit aloittelijalle ja myös kokeneemmalle ovat
ehdottomia. Minä tosissani luulin aluksi että uinti on jalkojenkäyttölaji ja
potkin itseni niin hapoille, että olin jo altaan mitan jälkeen ihan puhki.
Prioriteettilistalla oli myös kaunis ja sirolta näyttävä käden veteen meno, ei
niinkään se, mitä veden alla tapahtuu. Ihan tosissaan, minulla ei olisi harmainta
haisua mitä olen tekemässä ilman kaikkia uintikoutsejani.
1.2.2013 Todella jännää
miten tuntuu ihan erilaiselta (lue hyvältä) uida, kun on tehnyt muutamat
tekniikkaharjoitukset. Ja 3.2.2013
Kummaa miten joka kerta altaassa
hahmottaa aina pikkasen paremmin miten sen uinnin olis tarkoitus mennä.
Tekniikkatreenit rules.
7.2.2013 Tänään kävi
myös jotain uskomatonta. Katsoin altaan päässä että nyt tulee joku kovaa ja
päästin ohi ja lähdin jonkun metrin perään. Ennen toista päätyä TÖRMÄSIN tähän
mieheen. Uskomatonta. Ehkä oon taas vähän kehittynyt.
Toinen tärkeä hetki uintiuralla on Málagan reissu. Vaikka
uintikertoja ei kertynyt mitään mieletöntä määrää, jokainen niistä opetti
todella paljon.19.5.2013 Selvisin ensimmäisen kerran kisasta ilman selkäuintia.
Triathlonkausi avattu. Meri oli iso ja
rata pitkä (kokonaista 750m), aikaa kului mutta enpähän ainakaan uinut selkää.
2.6.2013 SERTRI Malaga.
Osasin uida!!! Muut oli hitaita!!!
4.6.2013 Mahtavaa. Vesi
oli ihan kirkasta, näin kampelan enkä edes ahdistunut yhtään vaan menin
ottamaan kuvan.
6.6.2013 Edelleen ihan
mieletöntä. Uskomaton pohjakammon selätys tällä reissulla. Ehkä pelkäänkin sitä
etten näe.
26.6.2013 Olin ihan
masis uintiaikojen takia kunnes Taru ilmoitti että kyseessä on 50 metrin allas
eikä 25m
Toinen Kuopio Triathlonini 10.8.2013 taktiset kuviot uintiin oli muistaa hengittää ja olla höntyilemättä.
Se minuutti jonka saattaisin uinnissa voittaa hirveällä rykimisellä, ei olisi
niiden kaikkien mahakipujen takia menetettyjen pyöräilyminuuttien arvoinen.
Ensimmäinen kierros tuntui hyvältä vaikka kärki (ja muutkin) meni menojaan.
Kello kävi ranteessa koko ajan, mutta en missään nimessä uskaltanut vilkaista
sitä kesken uinnin. Kellon vilkuilu kesken kisan ei ole mun juttu. Vasta
juoksun alussa uskaltauduin vilkaisemaan siinä toivossa että jotain kehitystä
oilsi tapahtunut viime vuodesta.
Enpä osaa näillä taidoilla uintia
hirveästi arvioida. Hyvältä tuntui, en syönyt ilmaa, olin viimeinen mutta
edessä meneviä oli kuitenkin näköpiirissä, osasin sukeltaa pää edellä, en
heittäytynyt kertaakaan selälleen. Siinäpä ne tärkeimmät. Matkana oli 1,5km ja
31:11 se vaati aikaa. Tarkoittaa n. 7minuutin parannusta viime vuodesta.
6.11.2013 Olen uinut 30minuutin testissä 1500m
18.11.2013 Johanna
sanoi että näyttää siltä että oon tajunnut jotain!! Ja kyllä se vähän siltä
tuntuikin. Käsivedossa oli joku ihan uusi ulottuvuus.
13.3.2014 Tehtiin JJ:n kanssa molemmat uinnissa omat
henkilökohtaiset matkaennätykset. Vedettiin vuorovedoin yhteensä 3,5km 200m
pätkissä ja uintiaikaa kertyi 1:10h
16.5.2014 swimrunkausi
avattu munkkiniemen uimarannalla! Olosuhteet oli kylmät ja jännää oli.
Mutta mitä karummissa olosuhteissa treenaa, sitä varmemmin tulee selviytymään
kisoissakin.
3.6.2013 Luulen että
uinti tulee kulkemaan tällä kaudella.
19.6.2014 vähän aaltoa.
alku paniikkiräpiköintiä, lopussa jo aika sujuvaa.
23.6.2014 Hallissa
pitkästä aikaa. En osaa käyttää enää jalkoja. Uintijuoksussa jalkoja
säästellään uinnin aikana, joten niiden käyttö on ollut vähäistä tänä kesänä.
28.6.2014 Finntriathlon Vierumäki. Uinti oli hämmentävästi
paras laji. Lähdössä oli mieltäylentävää kuunnella muiden ahdistusta veden
kylmyydestä.
4.7.2014 Uskaltauduin uimaan yksin ilman valvovaa silmää Sonkajärveläiseen
lampeen. Tätä en missään nimessä olisi tehnyt vielä kaksi vuotta sitten.
12.7. Uin Sveitsissä Engadin swimrunissa 6km JÄÄTÄVÄSSÄ
vedessä. Tärisin horkassa mutten luovuttanut.
16.7.2014 huikea
aallokko munkkiniemen rannassa. superkivaa ja lämmintä ilman märkkäriä.
Kaksi vuotta sitten tämäkin päivitys olisi mennyt enemmän: Järkyttävää aaltoa. Nieleskelin koko meren tyhjäksi vedestä ja
rantavahti melkein joutu hakemaan pois. Yhyy, en ikinä tuu selviimään mistään.
19.7.2014 Selvisin Joroisten Finntriathlonin läpi ja
uintiaika parani viime vuodesta 10minuutia ollen 37:51. Myös tyyli oli
vaihtunut sekauinnista vapariin.
Näitä tässä muistellessa voi vain todeta että kehitys on välillä
hidasta, toisinaan tapahtuu harppauksia ja joskus mennään taaksepäin. Se on aaltoliikettä mutta plussan puolelle se lopulta jää, kunhan vaan jaksaa sitkeästi yrittää. 1.9. on vuorossa kaikkien aikojen kovin uinti, yhteensä 10km. Se ei kauhistuta vaan jännittää sopivasti, herättää kunnioitusta ja halun hoidella ne kilometrit. Välillä on hyvä palata alkuun
ja miettiä mistä lähti liikkeelle. Toivottavasti joku sai myös ajateltavaa
omaan harjoitteluun tai rohkaisua aloittaa jotain uutta ja ehkä hieman pelottavaakin.