Vesikauhua

kirjoittanut Anu

1.8.2014 Hyvin hikinen pitkähkö pk juosten. Välissä uinti hyvässä aallokossa. Hurjaa miten 2v sitten oisin neverever kyennyt uimaan tuolla edes märkkäri päällä. Hyvä minä.

Näin ajattelin jokunen aika sitten uidessani. Tällä hetkellä ihan pikkiriikkisen flunssan jäljiltä uintikunto tuntuu umpisurkealta ja olo on kuin uppotukilla. On siis hyvä aika palautella mieleen mikä se todellinen uintikunto onkaan ja miten siihen tilaan on jouduttu. 

Muistin nähneeni muutama vuosi sitten Haukilahden rannalla uivan naisen. Tuolta se tuli ja tuonne se meni. Se näytti hienolta ja rohkealta, halusin olla kuin hän. Itse pärskin 50metriä, jonka jälkeen syljeskelin puolisen tuntia merivettä ja yökin. Viimeviikkoisella uinnilla tajusin, minusta on tullut se nainen.

Ja mietin, miten hitossa tähän on päädytty. 

Lapsena avovedet ja kesä olivat synonyymi, mutta sitten koulun liikuntatuntien en ole paljoa varpaitani vedessä kastellut. On kesiä, joina en ole edes heittänyt talviturkkia. Olen pelännyt kuollakseni kaikkea veden alla olevaa. Joskus uidessani yksin avovedessä kuvittelen mitä tapahtuisi jos järvestä tyhjenisi yhtäkkiä kaikki vesi ja jäisin pohjamutaan kaiken sen kaamean vedenalaisen tavaran kanssa. Olen luullut käsivedosta aiheutuneita pyörteitä meduusoiksi. Olen uidessani laittanut silmät kiinni kun pää menee veteen. Olen pelästynyt toisen uimarin ”kelluvaa päätä”.

Hyi. Kala.

Muutoksen oli tapahduttava, koska olin ilmoittanut itseni Vantaa triathloniin vuonna 2012.

Ensimmäinen virallinen harjoituspäiväkirjamerkintä uinnin saralla on tapahtunut 15.3.2012 ja kuuluu seuraavasti: Näin pitkään en oo uinut sitten yläasteen pakollisten liikuntatuntien. Taru opetti kroolaamaan. Korva lukossa ja ilmaa mahassa mutta kyllä se lähti sujumaan. Muistan täysin elävästi kuinka hyvä ystäväni vei minut Espoonlahden 50m radalle ja jonka puolessavälissä roikuin jo rataköydessä kyseenalaistaen täysin lajivalinnan. Ensimmäinen virallinen uintiharjoitus oli pituudeltaan 1,2km ja siihen meni aikaa 40minuuttia. 

Ensimmäiset omatoimiset uintitreenit noudattivat pitkälti samaa kaavaa: ehdin uida 30minuutissa yhden kilometrin.

4.4.2012 Pitää opetella olemaan nielemättä ilmaa. Ei toivoakaan pyöräillä ja juosta tollasella ilmamahalla. 

Tämä ilmamahaongelma on ollut paha. Välistä nousin vedestä kuin viimeisillään raskaana ja olo on ollut kerrassaan surkea. Röyhtäily auttaa, mutta jos suoraan joutuu nousemaan pyörän selkään, ei hyvä. Alkuaikoina puhalsin ilmaa ainoastaan nenän kautta ulos, jolloin suuhun jäi ilmaa ja vettä, jotka mielelläni nielaisin (yleensä ihan huomaamatta) ennen seuraavaa hapenottoa.

11.6.2012 olen kyennyt uimaan altaassa 2km aikaan 60min 

13.7.2012 Pelkään joka kerta kun laitan kasvot veteen että sieltä nousee ruumis. Ei hyvä. 

Ennen ensimmäistä kisaani, Vantaa Triathlonia, olin uinut yhteensä 7,4km. Tuo treenimäärä avoveteen lähdettäessä on kuin pieru Saharassa. Ei mitään. Onneksi triathlon ei ole arvostelulaji ja rantauduin viimeisten joukossa enimmäkseen sammakkoa ja selkää uiden ajassa 12:27. Päätä en missään vaiheessa saanut laitettua veden alle. Tärkeinä on olla luovuttamatta. Koin monia epätoivon hetkiä tuon 500metrin aikana ja tunsin itseni aivan sysisurkeaksi urheilijaksi. Tänään olen melkein iloinen siitä että vieläkin voi löytää lajin, jossa huomaa näin selkeästi kehitystä.

Vantaa Triathlonin kuvagalleriasta. Kääk, kyllä jännitti.

30.7.2012 Ois jaksanut mutta en tykkää yhtään uida yksin avovedessä. Joutsenetkin vaan sähisee. 0,3km uintia aikaan 12min 

7.8.2012 Kävin uittamassa upouutta märkäpukua! Se kelluu.

8.8.2012 Märkäpuvun testausta Oittaalla. En tiedä tuleeko tästä mitään. 

Saman viikon viikonloppuna selvisin ensimmäisestä perusmatkastani ja Kuopiotriathlonin 1,5km uinnista aikaan 38:27. Uin jokaisella tyylillä, mutta viimeisen suoran vaparia.

Syksyllä koitti ensimmäinen käänne uintiurallani: Helsinki Triathlonin Vierumäen leiri. Harjoituspäiväkirjamerkintäkin sen kertoo. 26.10.2012 Ekat tekniikkaharkat ikinä. Helvetin hyvä. 

Myös sapluuna pallomahaongelman ratkaisuun alkoi hahmottua 12.12.2012 Jos puhaltaa ilmat suun kautta ulos, on mukavampaa, vaikka nieleskelinkin taas kilon ilmaa. 

8.1.2013 Taru sanoi että uin nopeammin kuin joskus ennen. Hyvä niin. 

20.1.2013 Uintitekniikan alkeet triathlonistille. Nyt opettelen uimaan. 

Tekniikkatreenit aloittelijalle ja myös kokeneemmalle ovat ehdottomia. Minä tosissani luulin aluksi että uinti on jalkojenkäyttölaji ja potkin itseni niin hapoille, että olin jo altaan mitan jälkeen ihan puhki. Prioriteettilistalla oli myös kaunis ja sirolta näyttävä käden veteen meno, ei niinkään se, mitä veden alla tapahtuu. Ihan tosissaan, minulla ei olisi harmainta haisua mitä olen tekemässä ilman kaikkia uintikoutsejani.

1.2.2013 Todella jännää miten tuntuu ihan erilaiselta (lue hyvältä) uida, kun on tehnyt muutamat tekniikkaharjoitukset. Ja 3.2.2013 Kummaa miten joka kerta altaassa hahmottaa aina pikkasen paremmin miten sen uinnin olis tarkoitus mennä. Tekniikkatreenit rules. 

7.2.2013 Tänään kävi myös jotain uskomatonta. Katsoin altaan päässä että nyt tulee joku kovaa ja päästin ohi ja lähdin jonkun metrin perään. Ennen toista päätyä TÖRMÄSIN tähän mieheen. Uskomatonta. Ehkä oon taas vähän kehittynyt. 

Toinen tärkeä hetki uintiuralla on Málagan reissu. Vaikka uintikertoja ei kertynyt mitään mieletöntä määrää, jokainen niistä opetti todella paljon.19.5.2013 Selvisin ensimmäisen kerran kisasta ilman selkäuintia. Triathlonkausi avattu. Meri oli iso ja rata pitkä (kokonaista 750m), aikaa kului mutta enpähän ainakaan uinut selkää. 

2.6.2013 SERTRI Malaga. Osasin uida!!! Muut oli hitaita!!!

4.6.2013 Mahtavaa. Vesi oli ihan kirkasta, näin kampelan enkä edes ahdistunut yhtään vaan menin ottamaan kuvan.

6.6.2013 Edelleen ihan mieletöntä. Uskomaton pohjakammon selätys tällä reissulla. Ehkä pelkäänkin sitä etten näe. 

26.6.2013 Olin ihan masis uintiaikojen takia kunnes Taru ilmoitti että kyseessä on 50 metrin allas eikä 25m 

Toinen Kuopio Triathlonini 10.8.2013 taktiset kuviot uintiin oli muistaa hengittää ja olla höntyilemättä. Se minuutti jonka saattaisin uinnissa voittaa hirveällä rykimisellä, ei olisi niiden kaikkien mahakipujen takia menetettyjen pyöräilyminuuttien arvoinen. Ensimmäinen kierros tuntui hyvältä vaikka kärki (ja muutkin) meni menojaan. Kello kävi ranteessa koko ajan, mutta en missään nimessä uskaltanut vilkaista sitä kesken uinnin. Kellon vilkuilu kesken kisan ei ole mun juttu. Vasta juoksun alussa uskaltauduin vilkaisemaan siinä toivossa että jotain kehitystä oilsi tapahtunut viime vuodesta. Enpä osaa näillä taidoilla uintia hirveästi arvioida. Hyvältä tuntui, en syönyt ilmaa, olin viimeinen mutta edessä meneviä oli kuitenkin näköpiirissä, osasin sukeltaa pää edellä, en heittäytynyt kertaakaan selälleen. Siinäpä ne tärkeimmät. Matkana oli 1,5km ja 31:11 se vaati aikaa. Tarkoittaa n. 7minuutin parannusta viime vuodesta.

6.11.2013 Olen uinut 30minuutin testissä 1500m

18.11.2013 Johanna sanoi että näyttää siltä että oon tajunnut jotain!! Ja kyllä se vähän siltä tuntuikin. Käsivedossa oli joku ihan uusi ulottuvuus. 

13.3.2014 Tehtiin JJ:n kanssa molemmat uinnissa omat henkilökohtaiset matkaennätykset. Vedettiin vuorovedoin yhteensä 3,5km 200m pätkissä ja uintiaikaa kertyi 1:10h

16.5.2014 swimrunkausi avattu munkkiniemen uimarannalla! Olosuhteet oli kylmät ja jännää oli. Mutta mitä karummissa olosuhteissa treenaa, sitä varmemmin tulee selviytymään kisoissakin. 

3.6.2013 Luulen että uinti tulee kulkemaan tällä kaudella. 

19.6.2014 vähän aaltoa. alku paniikkiräpiköintiä, lopussa jo aika sujuvaa. 

23.6.2014 Hallissa pitkästä aikaa. En osaa käyttää enää jalkoja. Uintijuoksussa jalkoja säästellään uinnin aikana, joten niiden käyttö on ollut vähäistä tänä kesänä.

28.6.2014 Finntriathlon Vierumäki. Uinti oli hämmentävästi paras laji. Lähdössä oli mieltäylentävää kuunnella muiden ahdistusta veden kylmyydestä. 

4.7.2014 Uskaltauduin uimaan yksin ilman valvovaa silmää Sonkajärveläiseen lampeen. Tätä en missään nimessä olisi tehnyt vielä kaksi vuotta sitten.

12.7. Uin Sveitsissä Engadin swimrunissa 6km JÄÄTÄVÄSSÄ vedessä. Tärisin horkassa mutten luovuttanut. 

16.7.2014 huikea aallokko munkkiniemen rannassa. superkivaa ja lämmintä ilman märkkäriä. Kaksi vuotta sitten tämäkin päivitys olisi mennyt enemmän: Järkyttävää aaltoa. Nieleskelin koko meren tyhjäksi vedestä ja rantavahti melkein joutu hakemaan pois. Yhyy, en ikinä tuu selviimään mistään. 

19.7.2014 Selvisin Joroisten Finntriathlonin läpi ja uintiaika parani viime vuodesta 10minuutia ollen 37:51. Myös tyyli oli vaihtunut sekauinnista vapariin. 

Näitä tässä muistellessa voi vain todeta että kehitys on välillä hidasta, toisinaan tapahtuu harppauksia ja joskus mennään taaksepäin. Se on aaltoliikettä mutta plussan puolelle se lopulta jää, kunhan vaan jaksaa sitkeästi yrittää. 1.9. on vuorossa kaikkien aikojen kovin uinti, yhteensä 10km. Se ei kauhistuta vaan jännittää sopivasti, herättää kunnioitusta ja halun hoidella ne kilometrit. Välillä on hyvä palata alkuun ja miettiä mistä lähti liikkeelle. Toivottavasti joku sai myös ajateltavaa omaan harjoitteluun tai rohkaisua aloittaa jotain uutta ja ehkä hieman pelottavaakin.