Ilmeisesti Engadin-swimrun ei onnistunut viemään meiltä ihan
kaikkia mehuja, koska pystyttiin heti seuraavana viikonloppuna osallistumaan
puolimatkan triathlonille... Ihan helppoa se ei toki ollut :P
Kisapäivän matkat olivat 1,9km uintia, 90km pyöräilyä ja
21km juoksua. Keli: noh, kuuma.
Anu: Engadinista toipuminen ei ollut ihan yhtä iisi homma
kuin Utön kisasta, mutta koska mitään erityisen kamalia tuntemuksia ei tullut
testilenkeillä ennen kisaa (lue: koska en saanut myytyä paikkaa eteenpäin)
uskottelin itselleni, että on ok startata ja edetä kilometri kerrallaan omien
tuntemusten mukaan. Jännitysprosentti ennen kisaa oli nolla.
Muistelin ennen uintia muiden viisaita sanoja siitä, että
ensimmäisellä suoralla ei ainakaan minun tasoisen uimarin ole mitään järkeä
lähteä revittelemään. Sain hommasta otteen ja uinti lähti sujumaan hyvin. Oma
arkkiviholliseni, ilman nieleskelykään ei ollut tällä kertaa kovin suuri
ongelma. Ja sen mikä mahaan päätyi, pystyin röyhtäilemään veteen. Hyödyllinen
taito. Myöskään viime vuoden kaltaista jyrätyksi tulemista ei päässyt
tapahtumaan. Tällä kertaa vain kahdesta perään lähteneestä lähtöryhmästä tuli
uimareita ohi. Vuosi sitten ohi tuli koko uimalakkien värisuora. Uintiaika oli
37:51.
Pyöräosuudelle lähtö oli alkuun ihan unelmaa, koska
muistissa oli viime vuoden surullinen 10km rävellys kipeänä ja itku kurkussa
ennen poistumista takavasemmalle. Mutta eipä siihen kauaa mennyt kun
realiteetit tuli vastaan ja vannoin itselleni että heti kisan jälkeen hankin
uuden satulan, hoidan pyörän säädöt kuntoon, vien koko tikittävän aikapommin
huoltoon ja treenaan enemmän pyöräilyä. Nestettä (2l) ja geelejä (6kpl) meni
tasaisesti reitin aikana ja kaikki tuntui imeytyvän hyvin. Pyöräilyaika oli 3h
ja kauemminkin olisin saanut vietettyä reitillä, mutta oli se vaan niin
epämukavaa, että oli pakko päästä mahdollisimman äkkiä pois.
Se että pyöräilee yli omien rajojen, ei helpota tulevaa
juoksua. Järjestäjien puolelta on silkkaa v*****lua laittaa 21km juoksun
ensimmäisen kilometrin kohdalle kyltti että nyt olet juossut yhden kilometrin.
Kiitos. Ensimmäinen kierros oli masentava. Muutama sata metriä tuntui tosi
hyvältä, mutta se osoittautui vain uutuudenviehätykseksi ja pian olin hätää
kärsimässä. Huoltopisteistä otin kaiken ilon irti veden, urheilujuomien,
geelien, suolakurkkujen ja appelsiinien muodossa. Parasta oli kuitenkin reitin
varrella olevien talojen asukkaiden järjestämät puutarhaletkuviilennykset.
Juoksu vedettiin kolmena kierroksena ja ajat pysyivät melko samoina, olotila
puolestaan koheni loppua kohden. Koko matkan ajan koitin vakuutella itselleni
että ei tarvii kilpailla muiden kanssa, teet vain sen suorituksen johon itse
pystyt näillä pohjilla. Mutta koko ajan huomasin myös tarkkailevani naisten
numeroita ja loppuun virittelin vielä ihan loppukirin ja siitä päätellen voimia
jäi kuitenkin aika hyvin. Hyvä loppukiri, parempi mieli. Juoksuun meni aikaa
lähemmän 2h ja koko reissuun 5:40:35 omassa sarjassa (25-29) sijoitus oli 7/25.
Maalissa oli hieno vastaanotto kättelyineen kaikkineen. Ekaksi puolikkaaksi ja
lähtökohtiin nähden ei kai sais valittaa, mutta jäihän sitä nyt ihan pirusti
kaikkea hampaankoloon. Ennen kisaa ajattelin että seuraavana vuonna en varmaan
näihin kemuihin osallistu, mutta enpä mene enää vannomaan.
JJ: Huomasin jo kisa-aamuna, että kroppa ei todellakaan ole
vielä palautunut – jalat tuntuivat sängystä noustessa edelleen jotenkin jäykiltä. Annoin
itselleni luvan, että saisin keskeyttää, jos tuntuu pahalta. Tässä vaiheessa ei
edes jännittänyt, koska mitään tavoitteita tai suuria odotuksia ei ollut. Toki
starttipaikalla muiden kilpailijoiden jännitys oli niin aistittavaa, että se
hiukan tarttui. Lähtöviivalla yritin hillitä omaa kilpailunhaluani, mikä kyllä
alkoikin laantua aika nopeasti matkan alettua.
Uinti tuntui kyllä etenevän, mutta tekniikka oli ihan
hukassa viimeiselle suoralle asti, jossa koin suorastaan valaistumisen kun
oikealta tuntuva tekniikka löytyi yhtäkkiä! Aika 38: 47 on kyllä huikea
parannus viime vuoden 44: 54 minuuttiin, mutta mieltä jäi kaihertamaan mikä
aika olisikaan voinut olla, jos olisi ollut kunnolla voimissaan.
Pyöräily lähti aluksi liikkeelle ihan mukavasti, mutta jo
noin 20 km jälkeen alkoi sattua... Väärät säädöt, treenaamattouus ja
edellisestä kisasta vielä palautumaton kroppa meinasivat koitua koko kisan
kohtaloksi. Kipua oli koko matkan ajan niin niskassa, hartioissa, takapuolessa kuin
jalkapohjissakin ja se veti myös mielialan alas. Nesteytyksen ja energiankin
kanssa meinasi käydä hullusti. Onneksi huomasin vähän puolen välin jälkeen,
että päätä alkoi uhkaavasti särkeä ja tajusin että nyt pitää saada nestettä ja
paljon! Niimpä tankkasin koko loppu pyöräilyn ihan todenteolla (niin nestettä
kuin energiaakin) ja sain jopa mielialankin hiukan nousemaan loppua kohti.
Juoksun alussa olin tapani mukaan onnellinen siitä, ettei
tarvinnut enää polkea. Kuumuus teki olon kuitenkin nopeasti nuutuneeksi ja
eteneminen oli todella hidasta. Ilman reitin varren asukkaiden järjestämiä
puutarhaletkusuihkuja olisin varmaan joutunut kävelemään... Jossain 14 km
paikkeilla aurinko meni pilveen ja sillä oli ihan käsittämätön vaikutus! Juoksu
alkoi heti sujua huomattavasti paremmin ja viimeinen 7 km kierros olikin
ylivoimaisesti nopein! Myös mielialani kohosi älyttömästi ja tämä oli
oikeastaan ainoa vaihe koko kisan aikana, kun oikeasti nautin.
Loppuaika 06:03:23 on toki melkein 5 minuuttia parempi kuin
viime vuoden aikani, mutta hiukan harmittaa silti, koska toivoin tälle vuodelle
suurempaa parannusta. Sijoitus oli sama kuin viime vuonnakin 7/12. Tietysti pitää ottaa huomioon, että taustalla vaikutti
vielä edellinen kisa ja se, etten ole juurikaan treenannut pyöräilyä tänä vuonna. Olosuhteetkin olivat melko vaikeat. Ensi vuonna aion
kyllä laittaa paljon paremmaksi!
-
Olihan se kokonaisuudessaan ihan huikea tapahtuma ja hyvä
että lähdettiin. Kisan jälkeen vedettiin ylpeinä finisher-paidat päälle ja niin
paljon ruokaa mahaan kuin mahtui.
Tämän tempauksen seurauksena triathlonliiton puheenjohtaja
ja muuan työterveyslääkäri määräsivät meille pari viikkoa lepoa,
proteiinipitoista ruokaa ja palauttavaa treeniä. Pitänee siis totella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti