keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Mitä tehdä, kun kisaan valmistautuminen typistyy kolmesta kuukaudesta seitsemään viikkoon?



Niin. Näinhän tässä nyt tosiaan kävi, että olen ollut sairaana melkein puolet siitä ajasta, jonka olin kalenteriin merkinnyt pitkällä oranssilla palkilla, jossa luki ”kisaan valmistava kausi”. Kyseinen ajanjakso päättyy siis huhtikuun seitsemänteen päivään, jolloin tarkoituksemme on otella Ötillö Hvar -kilpailussa Kroatiassa. Treenisuunnitelmani eivät siis menneet "ihan" niin kuin piti… Tilannetta heikentää vielä se, että ehdin olla kipeytyneen polven takia kuukauden verran juoksutauolla jo ennen sairastelukierrettä. Juoksutaukoni on siis ollut jo noin kahden kuukauden mittainen. (No oon ehkä 2 kertaa juossut…) Jos tästä jotain positiivista pitää hakea niin polveni on ainakin saanut levätä ja toipua kunnolla!

Normaalisti suunnittelen itselleni noin 12 viikon valmistavan jakson ennen kaikkein haastavimpia kilpailuja. En ole mikään orjallinen treenisuunnitelmien tekijä tai noudattaja, mutta yritän pitää huolta muutamasta perusasiasta:

-                         Harjoittelun progressiivisuus

-                         Harjoittelun monipuolisuus

-                         Kokonaiskuormituksen kohtuullisuus

-                         Harjoituksista palautuminen

Teen siis suuripiirteisen ”ohjelmarungon”, joka sitten tarkentuu ja muuttuu toteutuksen edetessä. Yleensä yritän noudattaa kolmen viikon rytmiä, jossa vuorottelevat ”normaalit”, ”kovat” ja ”kevyet” viikot. 9 ensimmäistä viikkoa 12 viikon ohjelmasta on progressiivista harjoittelua, joista erityisesti kolme viimeistä viikkoa ovat kisaan valmistautumisen kannalta tärkeitä. Silloin teen ne kaikkein pisimmät ja raskaimmat treenit. Viimeiset kolme viikkoa ennen kisaa kevennän harjoittelua pikkuhiljaa. Tavoite on ennemmin ylläpitää kuntoa kuin enää kehittää sitä. Viimeinen viikko ennen kisaa teen enää muutamia kevyitä kisaan ”herkistäviä” harjoituksia.

Nyt tämä kaikkia pitäisi ympätä 7 viikkoon… Ja kun ottaa huomioon, että alta puuttuu myös useampi viikko peruskuntokautta, haaste on vielä vähän suurempi. Mutta niin se vain on, että elämässä eivät asiat aina mene niin kuin ne on suunnitellut ja silloin pitää vain sopeutua tilanteeseen ja tehdä parhaansa niillä resursseilla, mitä on saanut. Ja niin aion tehdä nytkin.

Mun 7 viikon suunnitelma näyttää nyt siis tältä:

Viikot 1-2: Harjoitteluun totuttelua: enimmäkseen kevyitä peruskuntoharjoituksia ja kevyttä lihaskuntoharjoittelua tuntemusten mukaan

Viikot 3-5 Progressiivinen harjoittelujakso: mukaan pitkät pk-harjoitukset, vk- ja mk-harjoitukset sekä maksimivoima

Viikot 6-7 Harjoittelun keventäminen ja herkistävät harjoitteet

Luotan siihen, että mikäli nuo viikkojen 3-5 harjoitteet onnistuvat hyvin, kunto on Hvarissa vähintäänkin kohtalaisen hyvä. Meillä on tuolle viidennelle viikolle tiedossa viikonlopun mittainen leiri Vierumäellä, joten siellä voidaan vielä saada hyvää kehitystä aikaiseksi. Optimistisesta asenteesta ei ainakaan ole haittaa, joten yritän suhtautua tulevaisuuteen erityisen toiveikkaasti!
- JJ

maanantai 4. helmikuuta 2019

Tammikuussa tapahtunutta

No mites se meidän alkuvuosi sitten on mennyt? Vähän vaihtelevasti, joten jaetaan homma tylysti kahteen osaan.

Anu:
Tammikuu oli aika hektinen ja ihan tietoisesti olen onnistunut ottamaan välillä vähän iisimminkin. Silloin kun töissä ja muissa projekteissa pukkaa kiirettä, viralliset treenit on otettu rauhallisemmin. Ja kun koko kuun ympärillä on pyörinyt enemmän ja vähemmän ikävistä flunssa- ja vatsataudeista kärsiviä ihmisiä, olen panostanut käsien pesuun ja siihen etten klähmi naamaani tai kaiva nenää. Viikko Ylläksellä oli tämän kuun iso juttu ja siellä tuli tahkottua pk-treeniä ihan hyvin. Varsinaisten treenien ohella päätin aktivoitua arkiliikunnassa, eli käppäilen paljon ja joka paikkaan. Mutta niitä en kyllä rupea treeneiksi laskemaan.

Hiihto on selkeästi taas kaapannut suurimman siivun treeneistä, mutta se on enemmän kuin ok. Ylläksen reissulla tuli kerättyä myös kuukauden suurin kilometrimäärä. Yhteensä siellä tuli viikon aikana hiihdettyä, vaellettua/lumikenkäiltyä ja juostua 280 km. Pk osasto on siis ihan hyvässä vauhdissa.

Uintien suhteen tammikuu oli näköjään katastrofi. Jos luotetaan siihen, että en ole unohtanut merkata treenejä ylös, uintia tuli tammikuussa 5 km. Hupsista. Kun tavoitteena oli nostaa uintimäärä kolmeen kertaan viikossa, voi sanoa että tavoite epäonnistui täydellisesti. Seuraavaksi puolustuksen puheenvuoro: Viikko Ylläksellä ei sisältänyt yhtään uintia, jos viimeisen päivän lillumista kylpyläosastolla ei lasketa. Myöskään innokas hiihtäminen, sauvominen ja joulukuun uinnit eivät tehneet hyvää jo viime kesänä ärtsyilleelle olkapäälle. Ei mitään vakavampaa ja nyt paikat on taas ihan kasassa. Se kuuluisa kokonaiskuormitus myös yksittäisten ruumiinosien kannalta…

Olen tehnyt itselleni pieniä ja vähän isompia tavoitteita. Pieniä siksi, että jotain varmasti toteutuu. Isompia, jotta voi sitten oikeasti iloita saavutuksista. Mutta aina pitää muistaa olla armollinen itselleen ja muuttuville olosuhteille. Ei saa ruoskia itseään jos kaikki ei toteudu toiveiden mukaan. Tammikuun tavoite numero 1, kolme uintia viikkoon, ei siis todellakaan toteutunut. Tavoite numero 2 oli 30’ testiuinnin toteuttaminen ja se jäi sekin tulevaisuuteen, johtuen siitä, että tavoite numero yksi kusi. Tavoite numero kolme oli saada suunnilleen vakioitua viikkoon 7h pk-treeniä. Sille voin antaa vihreän valon. Toki ennen ja jälkeen Ylläksen reissun piti vähän himmailla, mutta matalasykkeistä toimintaa on tullut tehtyä melkein huomaamatta. Tavoite numero neljä oli kasvattaa nousumetrejä. Sekin toteutui Ylläksen reissun avustuksella aika hyvin. Ja viides tavoite kuukaudelle oli muistaa pitää yksi täydellinen lepopäivä viikossa. Sille myös papukaijamerkki.

Joulukuussa en päässyt kolmen leuan tavoitteeseen, mutta se toteutui tammikuussa! Tavoitteita voi siis aikatauluttaa myös uudelleen. Muita tammikuusta mieleen jääneitä treenijuttuja oli se, että jooga menee oikeasti ihan treenistä ja sillä saa takareidet ihan jökkiin. Välillä toteaa myös, että viikko on niin piukassa muuta ohjelmaa, ettei treenejä saa sovitettua päiväjärjestykseen. Silloin harrastan työmatkakävelyitä muutaman ylimääräisen pysäkinvälin verran aamuin illoin, hyödynnän töistä löytyvää leuanvetotankoa ja joogailen vaikka vartin verran jossain kolossa. Aina ehtii tehdä jotain pientä.

Ja sitten tulevaa kohti. Helmikuun tavoite numero yksi on uintirutiinin palauttaminen: kolme uintia viikkoon. Piste. Toisena listalla on pk-jyystön rinnalle jotain reippaampaa kerran viikkoon. Kolmantena 30 minuutin uintitesti ja 3000 juoksutesti. Neljäntenä teemaan sopivasti: neljä leukaa.


JJ:
No mitäs kerrottavaa tämän hetken treeneistä sitten oikein olisi… Melkein tekisi olla mieli olla sanomatta mitään.

Vuosi 2018 päättyi ja seuraava alkoi flunssan kourissa. Välillä näytti jo siltä, että pääsisin voiton puolelle hyvissä akoin ennen Ylläksen reissua, mutta sieltä se tauti sitten alkoi kuitenkin taas uudelleen. Olin siis Ylläkselle lähtiessä vielä ihan tukevassa flunssassa ja ensimmäinen päivä tunturin juuressa meni peiton alla.

Olo onneksi koheni jo seuraavana päivänä huomattavasti. (Tunturiympäristöllä saattaa olla myös tällaisia vaikutuksia… Lieko sitten fyysisiä vai psyykkisiä, niin sitä en tiedä.) Löysin siis itseni lauta jalassa puuskuttamassa harmillisen vähälumisista ja jäisistä laskettelurinteistä. Ja puuskutin siis ihan alaspäin mennessä. Välillä täytyi pitää hengitystaukoja. Parin tunnin laskemisen jälkeen palasin jatkamaan lepoharjoituksia.

Kolmantena päivänä uskalsin sitten jo lähteä varovasti hiihtämään. Tyylinä oli ”kävellen sukset jalassa”, eli hyvin rauhallisesti mentiin. Matkaa kertyi kuitenkin lopulta 33 km verran, kun olo oli hyvä ja maisemat vielä paremmat.

Ja näin se viikko sitten jatkui – joka toinen päivä rinteessä ja joka toinen ladulla. Normaalia hieman rauhallisemmasta menosta huolimatta, olo ja kunto vaikuttivat hyviltä. Kotiin paluun jälkeenkin olin hyvissä voimissa ja aloin varovasti aloitella juoksu-, leuanveto-  ja uintiharjoituksiakin jo yhden lepopäivän jälkeen. Pian kuitenkin huomasin, että jotain outoa tässä nyt on meneillään, kun alaselkä/pakaraosastoni meni aivan totaaliseen jumiin. Kävin hoitamassa vaivaa urheiluhierojalla, lepäsin ja hetken kaikki taas vaikutti hyvältä.

Sitten tein virheen.

Olin niin innoissani siitä, että olin vihdoin terve, Espoossakin oli oikea talvi ja latuja oli tarjolla paljon, että päätin lähteä hiihtämään Leppävaarasta Solvallaan asti, eli yhteensä noin 30 km. Olinhan Ylläksellä tehnyt pidempiäkin reissuja, eli tämän ei pitänyt olla mikään extreme-juttu.

Kaikki menikin sillä reissulla oikeastaan ihan hyvin ja olo oli reitin loppua lukuun ottamatta hyvä. Loppumatkasta alkoi kuitenkin väsyttää normaalia enemmän ja perille päästessä olin kyllä jo aika finaalissa. Seuraavana päivänä heräsinkin sitten mojoviin niska- ja selkäkipuihin.

Pari päivää kipuja kärsittyäni päädyin taas hieroja pöydälle. Tämän jälkeen vuorokausi lepoa ja rauhallista kävelyä, ja nyt selkä on jo lähes kivuton.

Eilen kuitenkin ilmeni, etteivät nämä lihaskivut johtuneet pelkästään liiallisesta rasituksesta tai istumisesta, vaan ilmeisesti mulla on edelleen tai taas jokin virusinfektio – siis flunssa tai influenssa. Eilen illalla olin nimittäin matalassa kuumeessa ja tänäänkin on tullut vilunväristyksiä pitkin päivää. Olo on välillä vetämätön ja huono.

Onneksi otin syksyllä influenssarokotteen, joten todennäköisesti säästyn pahimmalta. Mutta kyllähän tämä nyt silti vituttaa aika ankarasti. Hvarin kisaan on enää 10 viikkoa ja oon on-off-sairastellut jo yli kuukauden.

Valoa koti?