Nyt on se aika vuodesta kun vedetään vähän happea ja suunnitellaan tulevan kauden miettimisen aloittamista. Vaikka päässä pyörii jo että mitä kaikkea kivaa sitä tulevalle vuodelle keksisi, niin nyt koitetaan vielä hetki pysyä neopreeneissämme ja antaa niin keholle kuin mielelle aikaa relata.
Solvalla Swimrun päätti meidän kisakauden 2015. Toki Anulla jatkuu vielä suunnistustouhuissa, mutta virallisesti kausi kyllä on nyt taputeltu. Anu otti Solvallan kisan jälkeen pakollisen viikon liikuntakiellon luomenpoiston merkeissä ja täytyy sanoa, että jo kahden päivän päästä alkoi tuntumaan siltä, että voisi aloitella uutta treenikautta.
JJ taas vannoi jo Solvallan kisareitillä, että tästä alkaisi x-pituinen treenitauko (hyvin tietoisena siitä, etteivät nämä treeni/kisatauot ole ennenkään pitäneet). No tässä pian viikon "taukoa" pitäneenä (koiran kanssa patikointiahan ei lasketa treeniksi) alkaa jo jopa uimahallit houkutella - ja niitähän on vältelty kuin järvessä lumpeenlehtiä koko kesän!
 |
| Ennen starttia |
Solvalla Swimrunissa olisi ollut tyrkyllä paikka ensi vuoden Ö till Öön ja vähän elättelimme toiveita että kukaan ei olisi huomannut kisan olemassaoloa. No olivat kuitenkin ja meidän oli tyytyminen viidenteen sijaan. Matkaa kertyi 32km juosten ja 5,8km uiden. Aikaa meillä meni 6:10. Naisten voittajapari rykäisi reitin aikaan 5:23, sekasarja 5:21 ja miehet jäätävään 4:31. Ensi vuodelle tavoitetta.
 |
| (c) Pia Ahti |
Anu oli huomaamattaan investoinut erikoissuuriin lättäreihin. Muutaman testiuinnin perusteella vauhdit tulisivat paranemaan infernaalisesti mikäli vasen olkapää kestäisi kyydissä. Taktiikkamme ennen kisaa oli vetää uinnit vuorovedoin, jolloin takana tuleva saisi aina hyvän peesin ja pääsisi lepäämään. No infernaaliset jättilättärit vesittivät tämän taktiikan heti alkuunsa. Lättäreissä on voimaa. Homma meni kuin Engadinin uinneissa, mutta tällä kertaa JJ tuli Anun peesissä. Tai yritti. Peesihommia ei oltu treenailtu sitten yhtään tuloksena ihan katastrofaalisen huonoja peesiuintiyrityksiä. Vasta viimeisen uinnin aikana saimme juonesta kiinni ja molemmat osasivat uinda suunnilleen suoraan ja sopivia vauhteja. No on siihenkin hyvä tietysti päättää kausi: onnistumiseen viimeisessä uinnissa.
 |
| Siinä se nyt korjaa lakkiansa... diiva ;) (c) Pia Ahti |
Juoksu Solvallan kisassa on ihan omaa luokkaansa. Ruutia täytyy löytyä. Maasto on muodoltaan vaativaa (nousuja ja laskuja tulee paljon) eikä polut anna yhtään tasoitusta (juurakkoa ja muuta tavaraa on paljon). Sateiden jäljiltä reitti oli osittain kohtalaisen märkää ja kaikki puutavara oli liukasta. Suunnistajana Anu oli luonnollisesti vahvoilla tämän tyyppisessä maastossa, mutta JJ:n vähäinen polkujuoksukokemus tuli tässä armotta esille - jännitti ja pidemmän päälle jalkojen nostelu hapotti.
 |
| Ois tääkin voinut vähän oikasta lasejaan kuvaa varten. (c) Pia Ahti |
Liukkaudesta ja juurakkoisuudesta huolimatta suuremmilta vahingoilta onneksi vältyttiin. Vaikka Anu kyllä esitteli entisenä judokana ukemeita pariin otteeseen. Ensin kalliota pitkin kauniisti kyljellään ja sitten muutaman askelen jälkeen liukastumalla pitkospuilla. Onneksi neopreeni on pehmeää. Kisan jälkeen hiertymiä oli taas jonkin verran siellä täällä. Enimmäkseen siellä. Ja seuraavana aamuna tulikin jokunen fläsäri viime vuoden ötillöstä, jossa täytyi kokonaisvaltaisesti irroitella hiertymät vaatteista ennen sängystä nousemista. Huomattavasti paljon vähemmällä selvittiin kyllä tällä kertaa.
Meillä on myös mystinen taito onnistua välttelemään valokuvaajia (vai toisinpäin?) jokaisessa osallistumassamme swimrunkisassa. Iso kiitos siis
Pia Ahdille, joka ilmeisesti ainoana kuvaajana nappasi meistäkin kuvat. Mutta, jos juuri sinä sattumoisin olet tai tulet joskus ikuistamaan meidät, ilmianna itsesi! Koska pics or it didn't happen. Ja koska muuten joudutte kattomaan tämmöisiä:
