Pink Seals upeasti toiselle sijalle Porkkala Swimrunissa

Team Pink Seals avasi kisakautensa Porkkala Swimrunin pitkällä radalla. Joukkueen jäsenet Jenni-Julia Saikkonen ja Anu Uhotoinen saavuttivat kahden palkinnottoman vuoden jälkeen vihdoin himoitsemansa podiumpaikan. Toiselle sijalle uineet ja juosseet naiset ovat avoimesti kertoneet olleensa erittäin valmistautuneita kyseiseen kisaan ja tavoitteet oli asetettu korkealle.

-Tavoitteenamme oli voitto, mutta pakko on olla iloinen, kun sijoituttiin kolmen parhaan joukkoon, joukkueen kantaviin jäseniin kuuluva Saikkonen toteaa heti kisan jälkeen.

Kisavalmistelut menivät hyvin loppusuoralle saakka, mutta aivan viime metreillä sattunut tapaturma oli vesittää koko kisan.

-Kyllä siinä vähän aikaa puntti tutisi, kun kisaa edeltävänä iltana olin pyöräilemässä kotiin ja joku vanhempi mies hortoili yllättäen eteen pyörätielle. Miehen torppasin katuun vasemmalla olkapäällä ja oikea puoli edellä lensin pyörän kanssa päin bussikatosta. Aamulla vasen käsi ei oikein noussut ja oli todella arka, mutta ei ollut mitään mitä ei neljällä buranalla saanut hoidettua, Uhotoinen selventää tilannetta, josta onneksi selvittiin säikähdyksellä.

Ensimmäiset swimrun-kilpailut rantautuivat Suomeen vuonna 2014 mutta laji on kiinnostanut kaksikkoa jo vuodesta 2013 lähtien, ennen suurta massaa. Kaksikko suuntasi heti ensimmäisenä kisavuotenaan lajin kuninkuuskisaan, Ötillöön ja selviytyi sieltä maaliin ensimmäisenä suomalaisena naisparina.

-Kyllähän se alkoi kiinnostella ihan heti kun kuultiin lajista. Silloin ei tullut mieleen etteikö nainen voisi tällaista harrastaa, mutta olemme nyt ymmärtäneet, että onhan moiseen ryhtyminen naisena monille aika absurdi ajatus, Saikkonen hajoaa.

Swimrunin pariin ajautuneilta ihmisiltä kysyttäessä, mikä lajissa viehättää, saa nopeasti ajatuksesta kiinni. Yhteinen elämys parin kanssa, tietty askeettisuus ja omalla tapaa riisuttuna luonnon armoilla oleminen tuovat harrastajat lajin pariin yhä uudestaan. Ulkopuolisen silmin lajia harrastaa toki mies.

Sukupuoleen katsomatta, kisayhteisö on kuitenkin yhtä. Aamu kymmeneltä nais-, mies- ja sekajoukkueet asettuivat lähtöviivalle, edessään 26 kilometrin taival. Team Pink Sealsin kisaurakka tuli päätökseen kello 14.51.27, noin 10 minuuttia Järvestä Järveen Swimrun joukkueelle, naisten sarjan voittajajoukkueelle, jossa kilpaili kaksi naista, jääneenä. Kokonaiskilpailussa kaksikko päätyi hienosti sijalle 20 ja jätti lopulta taakseen myös useita miesjoukkueita.

Erikoisesta superkompensaatiosta, ilman edeltänyttä harjoittelua, kärsinyt Uhotoinen kertoi että juoksu oli hyvin vahvaa lähes reitin loppuun asti, mutta uinti on joskus tuntunut helpommaltakin. Saikkonen totesi suorituskyvyn hiipuneen tasaisesti loppua kohden, mutta hänellä uintiharjoitteluun panostaminen puolestaan näkyi kisassa selvästi vahvempana lajina.

Useita, myös miesjoukkueita, uintiosuuksilla kuitannut parivaljakko kiittelee uintivalmentajaansa. Samana päivänä Kaitalammen Kympin koko kisan nopeinta vauhtia pitänyt Johanna Kara, huippu-uimari ja nainen, on antanut arvokasta oppia joukkueen molemmille jäsenille.

-Olemme oppineet uimaan ihan kiitettävästi kaikista puutteistamme huolimatta, Saikkonen toteaa ylpeänä.

Joukkue vakiinnutti toisen sijansa jo varhain, eivätkä uhkaajat päässeet lähelle lopun hyytymisestä huolimatta. Parhaimmillaan joukkue kertoi olleensa alun kalliohyppelyissä, joissa vaadittiin rohkeutta ja hyvää pitoa kengiltä. Harmittava lisämutka joukkueelle tuli pitkässä uinnissa, kun -4 näkökyvyllä ja yhtä monta vuotta vanhoilla uimalaseilla keulassa edennyt Uhotoinen ohjasi joukkueen aavistuksen liikaa vasemmalle. Kokonaisuudessaan kisapäivä sujui kaksikolta odotetun vahvasti.

-Onnistumisia oli useita, mutta yksi uusi ja mieleenpainuvin oli se, kun huomasin, että uinnin aikana on mahdollista syödä karkkia, Uhotoinen muistelee kisan etenemistä.

Maaliin saavuttuaan, hyväntuulinen kaksikko poksautti kuohuviinipullon auki ja osti kuusi sotkun munkkia.

• Team Pink Seals on Suomen tunnetuimpia swimrun-joukkueita
• Team Pink Seals on käynyt kisoissa Suomessa, Ruotsissa ja Sveitsissä
• Osallistumispäätös Ötillö-kisaan tehtiin noin seitsemässä sekunnissa
• Swimrunharrastajan tunnistaa erikoisista rusketusrajoista
• Team Pink Seals ei ole pahoillaan, ettei Porkkalassa palkintona ollut mitaleja, pokaaleita tai jäätelöä

Tässä Team Pink Seals ohittaa miesjoukkueen (c) Harri Hytönen

Lisää kisakuvia Harri Hytösen sivuilta
Lisää kisasta voi lukea esimerkiksi täältä (HS)

Hylkeiden kisavalmistelut Porkkala swimruniin 22.7.

Kesä on jo pitkällä, joten hylkeidenkin on korkea aika avata swimrun-kisakausi. Edellisestä kisasta onkin jo vierähtänyt sen kymmenen kuukautta. Tapamme mukaan olemme tietenkin valmistautuneet huolellisesti ja asian vaatimalla vakavuudella. Tässä lyhyt selostus kisavalmistautumisestamme. Tästä kannattaa kokemattomampien swimrunistien ottaa oppia.

Maskotit!!!!

First things first! MEILLÄ ON UUDET MASKOTIT!!! Ja ne on yhtä söpöjä ja vaaleanpunaisia kuin me itse, tietenkin! ;) Mut semmonen juttu on, et me ei olla vielä keksitty näille nimiä! Otamme siis vastaan hyviä ja huonoja nimiehdotuksia. Saattaa olla, että parhaille ehdotuksille keksitään joku palkintokin.

8/7 ruokavalio

Jäätelössä energia on tiiviissä muodossa.

Ennen kisaa on tärkeää syödä tarpeeksi ja täyttää lihasten glykogeenivarastot. Me ollaan hoidettu tämä noudattamalla jo viikkojen ajan 8/7 ruokavaliota, jossa syödään seitsemänä päivänä viikossa yhteensä kahdeksan päivän edestä. Varoituksen sana: liian pitkä 8/7 ruokavalion noudattaminen saattaa aiheuttaa rasvakudoksen liikakasvua. Mutta sopiva rasvakerros pitää hylkeellä toki olla.

Varusteiden tuunaus

Ennen kisaa on päivitettävä varustearsenaali viimeisten trendien mukaiseksi. Swimrunisti löytää uusimman teknologian kelluttimet esimerkiksi BR-lelukaupasta. Vähän tarvittiin sahaa ja hiekkapaperia, mutta sitten tuli hyvä. Pitää ehkä hakea patenttia.

Tiimisukat

Yhtenäinen kisa-asu pitää olla. Muuten kukaan ei tajua, et me ollaan joukkue.

Kisakynnet

Kisakynnet on myös tärkeä juttu. Mikäköhän näistä pinkin sävyistä olis paras? Extra long lasting wonder nail kuulostais kyllä tarkoitukseen melko sopivalta...

Kisamusa 

Melkein mikään ei nostata kisatunnelmaa niin kuin hyvä musiikki. Olemme kesä aikana tutustuneet useisiin suorituskykyä parantaviin sävellajeihin ja olemme nyt valikoineet muutamat myös muiden nautittaviksi. Näiden käyttö on ihan ok. Tarkistimme ettei löydy kiellettyjen listalta.

Kisastrategia

Huomenna lähdetään riskillä. Ei juomareppuja. Ei pullareita. Ei himmailua. Nopeat vaihdot ja tappavan tasainen eteneminen. Näillä eväillä me mennään Porkkalaan hakemaan mitallit! Tai pokaalitkin käy. Tai jäätelö.

Loolololoolooloo!

Uskaltaisinko swimrun-kisoihin?

Kesän viikonloput buukataan nyt ja tarjontaa on yli äyräiden. Swimrun-kilpailuja löytyy Suomesta tietääksemme seitsemän kappaletta ja maailmalta senkin edestä. Nopeimmat ovat jo paikkansa lunastaneet, mutta korviimme on kantautunut tieto siitä, että monia kiinnostelisi, mutta vähän jännittää. Eipä enää hätää, seuraavaksi vinkit ensimmäisiä swimrunkisoja kohti!

Mehän emme ole välttämättä parhaita kertomaan siitä, miten aloitetaan vähän vaatimattomammin ja miten kerätä rohkeutta kisailmoittautumisen lähettämiseen. Me nimittäin laitettiin hakemus sisään Ötillöön ennen kuin oltiin kertaakaan oikeasti kokeiltu lajia. Mutta sitäkin parempia ollaan kertomaan siitä, että rohkeasti sekaan vaan!

En minä nyt mihinkään kisoihin voi osallistua! Swimrun-tapahtumat toivottavat kaikki tervetulleiksi. Etujoukoissa mennään kovaa, letkan loppupää ehtii ihailla rauhassa maisemia. Vaikka tapahtumia markkinoidaan kilpailuina, todellisuudessa swimrun on useimmille ihana tapa liikkua luonnossa omaan tahtiin ja hyvässä seurassa. Elämyksellisyys on ehdottomasti lajin perusta ja se, että swimrunia on oikeus harrastaa juuri niin kuin itse haluaa. Merkattu reitti, energiapisteet ja kisakaverit auttavat keskittymään vain hyvään fiilikseen turhia jännittämättä.

En osaa uida! Jos tilanne on tosiaan näin, suosittelemme tietenkin ottamaan osaa uintikurssille. Aika usein "en osaa uida" -ihmiset ovat kuitenkin väärässä. Uintityylillä ei ole mitään merkitystä lajissa. Vaparilla tietysti pääsee keskimäärin nopeimmin eteenpäin, mutta rintauinti, selkä tai vaikka koira ja perhonen ovat kaikki ihan yhtä sallittuja tyylejä. Usein kisoissa on myös märkäpukupakko, jolloin pelko hukkumisesta on käytännössä olematon. Märkäpuvun kanssa voi aina tarvittaessa heittäytyä selälleen ihailemaan taivasta ja jatkaa matkaa, kun voimat palaavat. Pari antaa myös varmuutta omaan tekemiseen, jolloin uskaltaa rohkeammin tutustua avovesiin.

... enkä juosta! Kävele.

Ei minulla ole mitään varusteita! Kysy rohkeasti lainaan! Swimrunporukka on solidaarista ja kaveria kyllä autetaan aina tilaisuuden tullen. Tärkeimmät kisavarusteet ovat märkäpuku, kengät ja uimalasit. Kaikille pakollisia välineitä ovat lisäksi yleensä pilli, paineside ja kompassi. Kisajärjestäjältä saat uimalakin, kartan (siltä varalta että eksyy merkatulta reitiltä) ja ainakin pidemmillä matkoilla myös energiaa reitin varrelta. Jos haluaa, mukaan voi ottaa myös esimerkiksi lättärit, pullarin (tai muun jalkoja kelluttavan tekeleen), juomarepun ja neopreenimyssyn kylmille keleille. Kaikki tarvikkeet kuitenkin pitää jaksaa kuljettaa lähdöstä maaliin.

En osaa suunnistaa! Jokin aavistus kannattaa olla ilmansuunnista, mutta kisareitit on aina hyvin merkittyjä, eikä suunnistustaidoille ole välttämättä mitään tarvetta. Toisinaan voi ajatuksissaan harhautua juoksemaan väärää polkua, silloi kannattaa vain palata takaisin päin niin pitkälle että merkkaus taas näkyy.

Märissä kengissä tulee rakkoja! Ei tule.

Pitäisi löytää kisapari! Jos oma lähipiiri ei syystä tai toisesta innostu lajista, kannattaa tulla käymään joissain ohjatuissa treeneissä. Näitä järjestetään pitkin pääkaupunkiseutua aika ahkerasti kesän aikana. Treeneissä myös huomaa kenen kanssa synkkaa parhaiten.

Enkä ole edes harjoitellut lajia! Nou hätä. Yhteistreenit ovat ratkaisu tähänkin ongelmaan. Liity Facebook-ryhmään Swimrun Finland ja tiedät kun tapahtuu. Näissä tapahtumissa ei ketään jätetä. Jos kyseessä olisi jokin superkovaa menevien ryhmä, asiasta ilmoitetaan. Mahdollisuuksien mukaan porukkaa jaetaan pienempiin ryhmiin etenemisvauhdin perusteella.

No okei, mihin kisoihin nyt sitten ilmoittautuisin? Kisamatkoja löytyy jokaiseen makuun. Tsekkaa reitit ennen ilmoittautumista. Jos uinti ei ole vahvuuksiasi, ilmoittaudu kisaan, jossa uintimatkat ovat kohtuullisia. Suomen kisat löytyvät täältä. Rohkeimmat uskaltautuvat ulkomaille asti. Kysy myös rohkeasti jo kisoissa käyneiden kokemuksista. Usko pois, swimrun-harrastaja kertoo siitä enemmän kuin mielellään, keskeytä toki jossain vaiheessa.

(c) Tero Koski

Nainen ja swimrun

Naistenpäivän kunniaksi pohdimme swimrunia naisnäkökulmasta.

Samat haasteet kaikille: On hienoa, että kisoissa on niin nais-, mies- kuin sekajoukkueillakin saman pituiset radat. Samalle radalle myös lähdetään samaan aikaan, joten kaikki pääsevät etenemään sulassa sovussa ja ottamaan tasavertaisesti mittaa toisistaan.

Vaikka naisjoukkueita osallistuu kisoihin vielä melko vähän verrattuna miehiin ja sekapareihin, on naisilla kuitenkin suurempi maaliinpääsyprosentti!

Hiertymät:
Alapään hiertyminen pitkässä kisassa on kohtalaisen epämukavaa. Vessassa käynti on tällaisen episodin jälkeen pannassa.

Lajivalinta herättää edelleen huomiota:
Outo harrastus käy meriittinä työelämässä ja uusissa kohtaamisissa. Myös reitin varrella saa toisinaan erityiskannustusta mies- ja sekajoukkueisiin verrattuna.

Läski lämmittää naista?:
Pitkien ja kylmien uintien jälkeen on joskus havaittu yliatleettisen näköisten miesten olevan aika paljon heikommassa hapessa kuin naisten. Vaikka ollaankin useissa kisoissa käyty hypotermian partaalla, ei ole kertaakaan tarvinnut jättää kisaa kesken kylmyyden vuoksi.

Tasapuolinen pissatauko:
Kaikissa lajeissa näin ei ole, mutta swimrunissa ei naiset ota takkiin pissatauon pituudella, kun homma hoituu uintiosuuksilla.

Ei stressiä ulkoisista asioista:
Elämä nykypäivänä saattaa lipsahtaa toisinaan aika ulkonäkökeskeiseksi ja välillä pitää tekstiteeveestä tarkastaa seuraako missi- vai urheilukisoja. Eipä sillä väliä, kukin tavallaan, mutta swimrunissa ei varsinaisesti tarvitse miettiä miltä näyttää. Koska aika usein näyttää karmivalta. Naama on punainen kylmästä vedestä, silmien ympärillä on ikuisesti pysyvät rinkulat uimalasien jäljiltä, uimalakki on saanut hiukset yhdeksi rastaksi ja aurinko on joko polttanut uimalakin avulla rusketusrajan tai kärventänyt koko pärstän, jalat ja kädet. Jalat ja kädet ovat tietysti myös turvonneet. Niin ja jos vesi ei ole täysin kirkasta, sinulla on viikset ja parta uinnin jälkeen, sukupuolesta riippumatta. Ja onhan tää nyt lähtökohtaisestikin tosi mediaseksikäs laji, kattokaa vaikka ite:

Swimrunissa ei kyräillä naisten kesken:
...vaan ollaan solidaarisia! Jos kilpasiskon kisavarustus on jäänyt rajan taakse, true swimrun-lady lainaa sille kakkospukunsa ja -kenkänsä.

Meidän ekan kisan pelastajat, lainakamojen lahjoittajat: Team Lisas Cafe

Ohittaminen:
Erityisesti miesjoukkueiden ohittamisen on todettu nostavan mielialaa!

Kunnia omalle tekemiselle:
Me ollaan oikeasti ensimmäinen suomalainen Ötillöstä selvinnyt naispari ja ollaan aika hiton ylpeitä siitä!

Kerro meille omat kokemuksesi aiheesta nainen & swimrun (sallittu tasa-arvon nimissä myös miehille!)

Swimruntreeni talvella

Swimrun on siitä kiitollinen laji, että aika monet treenimuodot edistävät tulevan kesän kisakuntoa. Kun me treenattiin Ötillön karsintakisoihin, tehtiin aika paljon niin että juostiin hallille, tehtiin uintitreeni ja juostiin takaisin. Siitä tuli hyvää pitkää peekoota ja kohtalaisen lajinomaista treeniä kamojen kantoineen kaikkineen. Tämmöinen harjoittelu kuitenkin vaatii jo vähän enemmän aikaa ja aikataulujen kohtaamista toteutuakseen, joten se ei ole pysynyt enää repertuaarissamme. Ja toki siis monet treenit tehdäänkin ihan itsekseen, mutta aamulla kuudelta uimahallille juoksu yleensä vaati kaverin pientä painostusta.

Pitemmittä puheitta: Kolme kovaa kevääseen

Pitkät ja rauhalliset

Näitä ei melkein voi tehdä liikaa. Totta kai kannattaa muistaa vaihdella harjoittelussa painoalueita ja lepäillä välillä jottei treeni puuroudu, mutta keskimäärin hyvällä peruskestävyydellä selviää kunnialla läpi ainakin Suomen swimrunkisoista. Talviseen pk treeniin löytyy vaihtoehtoja aina kevyestä puolen tunnin palauttavasta hölkästä koko päivän matalasykkeiseen vaellukseen. Kun tekee pohjatyön hyvin, päästään myös vauhdin kimppuun helpommin. Team Pink Seals on suorittanut talven pk harjoittelua seuraavin metodein: vaeltaen, juosten tasaisella ja poluilla, uiden, pyöräillen, lasketellen ja hiihtäen. Hiihto hipoo täydellisyyttä swimruntreeninä: koko kroppa saa kyytiä ja välillä voi edetä vain käsi- tai jalkavoimin. Hetkittäinen pieni hypotermian pelko lisää treenin uskottavuutta.

Voima

Kun pohjakunto alkaa riittämään (tarpeeksi sitä rauhallista treeniä), kannattaa ehdottomasti panostaa myös voimapuoleen. Swimrunissa on reitille aika poikkeuksetta löydetty ne kaikkein spesiaaleimmat nousut ja yleensä sama mäki pitää vielä tulla alaspäin. Erityisesti vahvat reidet helpottavat etenemistä. Monesti ajatellaan että ylöspäin meneminen on se juttu, mutta kyllä mäkisellä reitillä viimeistään puolen välin jälkeen alkaa jyvät erottua akanoista alamäkiä rullailtaessa. Mitä isommalla revähdysriskillä alamäkeen tullaan, sitä jäykempää ja hitaampaa meno on. Muista treeneissä myös alamäkitreeni. Sekin vaatii omanlaista voimaa.

Mäkitreeni on siis hyvää lajinomaista toimintaa ja sellaisen harjoittaminen on mahdollista lähes missä tahansa. Helsingin seudulla kulutetaan ahkerasti Malminkartanoa, mutta kaikki pienemmätkin nyppylät on hyödynnettävissä. Älä treenaa itseäsi kuitenkaan ihan uuvuksiin, omin jaloin täytyy päästä myös alas. Keskimäärin on parempi tehdä useita laadukkaita treenejä (joiden jälkeen ei ole oksennus suussa), kuin yksi niin kova, että siitä joutuu palautumaan viikon verran. Aloittelevat mäkitreenarit sanomattakin ottavat ensimmäiset nousut vaikka kävellen, kokeneemmat juosten. Team Pink Seals esimerkkitreeni: hyvät verryttelyt + 6 x Malminkartanon huipulle. Hyvä treeni tulee myös jos kävelee mäen ylös ja juoksee alas.

Uintivoimaa täytyy myös pitää yllä. Swimruninssa usein käytettävät lättärit aiheuttavat aikamoista stressiä uintilihaksille ja erityisesti olkapäille. Kroppaa kannattaa muistuttaa lättäreillä uinnista läpi talven. Sääolosuhteet vaikuttavat myös siihen, että vaikka hallissa uintisi olisi kuinka smooth ja hyljemäinen tahansa, avovesissä aallokko ja virtaukset vaativat hieman karskimpaa otetta hommaan. Muista siis myös punnertaa, heilutella painoja ja vedellä ahkerasti leukoja läpi talven. Hyvän voimatreenin saa myös altaassa, kaverin roikkuessa jaloissa kiinni jarruna.

Tekniikka

Lajitekniikka on asia, jonka osaava pääsee vielä pitkälle. Jos yhtään arveluttaa että mitä olet tekemässä, lyhyeenkin tekniikkakartoitukseen investoiminen maksaa itsensä takaisin. Huonon uintitekniikan yhdistäminen lättäreiden käyttöön voi saada rumaa jälkeä aikaan. Hyvä koutsi (kuten meidän Johanna) bongaa nopeasti oleellisimmat puutteet ja kertoo mitä tarttis tehdä.

Juoksu on keskimäärin teknisesti helpompaa ja luontaisempaa kuin uinti. Poluilla juokseminen sen sijaan vaatii jo hieman ajatustyötä. Suosituimmilta ulkoilualueilta löytyy läpi talven aukikäveltyjä polkuja, joilla on mainiota pitää yllä polkujuoksutuntumaa. Poluilla jalat (ja koko kroppa) joutuvat koko ajan työskentelemään enemmän pitääkseen tasapainoa yllä. Poluilla juokseminen pitkän tauon jälkeen tuntuukin mitä kummallisimmissa paikoissa. Jos siis talvella treenisi painottuu enemmän esimerkiksi hiihtoon ja tasaisella juoksuun, käy aina tilaisuuden tullen muistuttamassa jalkoja poluilla etenemisen haasteista (ja hauskuudesta). Myös kaikki tasapainoa ja koordinaatiota parantavat kiemurtelut kunniaan.

Muita päteviä treenivinkkejä:

Pidä keskikroppa kuosissa!

Treenaa kisaparin kanssa
Motivoidu katselemalla kesän swimrunkuvia

Käy uimahallin kylmäaltaassa karaistumassa

Muista syödä hyvin, levätä tarpeeksi ja pitää treenin kuluttamasta kropasta huolta

Facebookryhmä: Swimrun Finland: vertaistukea ja treeniseuraa

Tee sitä mikä on kivaa. Kuten jo alussa mainittu, aika moinen fakiiri saa olla jos ei monipuolisesti eri lajeja treenaamalla selviä swimrunkisoista läpi

Solvalla, Swimrunkauden päätös

Suomen swimrunkisakausi on tullut päätökseensä. Solvalla Swimrun on taputeltu ja koska siitä tuli Pink Sealsin ainoa yhteinen swimrunkisa, tehtiin siitä oikein mittava videotuotanto.

Kisapäivä oli mukavan rapsakan viileä ja vesien lämpötila oli ilmeisesti juuri viime metreillä päässyt laskemaan. Meidän kisataktiikka oli lähteä liikenteeseen keulimatta, tehdä kiva reissu ja muistaa syödä tarpeeksi. Onnistuttiin,vaikka lopussa alkoi karmiva nälkä lähestyä.

Nyt saatiin mennä pitkälti ihan omassa rauhassa koko kisa. Toisella lenkillä nähtiin muita joukkueita oikeastaan vain uintien aikana.

Hieno kisa taas kerran. Erityiskiitos supermukaville ja kannustaville toimitsijoille!

Videotuotanto on taattua suomilaatua; välillä huudetaan ja välillä ei kuule mitään. Enjoy! Ja pahoittelut myös.

Päiväni Hylkeenä

Jos jotakuta on joskus ihmetyttänyt miten meidän kaltaiset maailmallakin huomiota herättäneet suomalaisen kestävyysurheilun toivot ja huippublogaajat arkensa viettää, niin voit tästä eteenpäin olla miettimättä ja lukea seuraavan, Päiväni Hylkeenä tekstin.

Todellinen swimrunhenkilö aloittaa päivänsä aina heräämällä neljän aikaan, jotta biologinen kello pysyy rytmissä Ötillön starttilaukauksen (06:45 Suomen aikaa) kanssa. Aamupala on runsas ja sen syönnin jälkeen on mahdollista palata vielä nukkumaan. Todellinen swimrunhenkilö kuitenkin aloittaa tässä vaiheessa valmistautumisen päivän treenin nuuhkimalla neopreeniä ja hirveän hajuisia kenkiä, jotka ovat unohtuneet muovipussiin edellisen treenin jäljiltä. Kaikkein todellisin swimrunhenkilö on tietenkin nukkunut märkäpuvussa.

Tasan kello 6:45 swimrunhenkilö löytää itsensä Solvallasta, Kaitalammelta tai Munkkiniemen rannasta. Pedantisti kellonlyömällä tapahtuu päivän ensimmäisen harjoituksen startti. Harjoituksen ydintarkoitus on turruttaa swimrunhenkilön jatkuvasti prosessoima ajatus; "onko tässä mitään järkeä?"

Mikäli swimrunhenkilö on valinnut treenipaikakseen Munkkiniemen tai vastaavan, kello 7:31 swimrunhenkilö joutuu elvyttämään työmatkapyöräilijän ja kertomaan tälle sekä poliisille, miksi syöksyy pensaikosta kumipuvussa pelottelemaan työssäkäyviä ihmisiä.

Treeni huipentuu siihen, kun swimrunhenkilö sitoo narun toisen pään nilkkojen ympäri ja toiseen päähän kiven. Kivi tiputetaan pohjaan noin kaksikymmentä metriä ennen rantaa. Harjoitus on mitä mainioin simuloimaan Ötillön "possu-uintia", jossa virtauksista johtuen on käytännössä mahdotonta päästä rantaan. Harjoitus loppuu, kun pelastuslaitos tulee noutamaan swimrunhenkilön.

Nyt pitää syödä. Ja laittaa facebookiin pari kuvaa todistusaineistoksi.

Varusteiden tuunaus on swimrunhenkilölle hyvin tärkeää. Treenien välissä swimrunhenkilö testaa kuinka lounaan ylijäämänuudelit soveltuvat kengännauhoiksi (eivät sovellu). Swimrunhenkilö myös testaa minkä merkkisellä tussilla kirjoitetut nuotit lättäreissä painaa vähiten (kaikki painaa yhtä paljon). Äärimmäinen swimrunhenkilö googlettaa mitkä sisäelimet eivät ole ihmiselle tärkeitä.

Päivän toinen treeni pyhitetään välinetestille. Toisen piilolinssin jättäminen pois keventää kuormaa, mutta kostautuu etäisyyksien vaikeasta hahmottamisesta johtuvana hortoiluna.

Illalla syödään taas. Ja laitetaan pari kuvaa facebookiin.Todellinen swimrunhenkilö avaa Ötillön Youtube-kanavan ja fiilistelee menneitä. Swimrunhenkilö kaivaa kalenterin esiin ja valitsee itselleen sopivat kisat pitkin Eurooppaa. Swimrunhenkilö avaa ilmoittautumissivut ja lompakon ja lopulta googlettaa minkä verran niistä sisäelimistä maksettaisiin mustassa pörssissä.*

*Kirjoitus saattaa sisältää fiktiivisiä kohtia