We did it! - Ö till ö kisaraportti vol 1

Vaikka emme ehkä ole täysin sitä tajunneet vielä itsekään niin Ö till ö on nyt suoritettu. Matka maaliin oli harvinaisen pitkä. Oikeastaan kaikki alkoi jo viime syksynä HelTrin syysleirillä, jossa saimme hullun idean. Kaikki ei tosin mennyt niin kuin olimme suunnitelleet - emme nimittäin saaneet paikkaa kisaan meriittien emmekä arvonnan kautta. Tästä sisuuntuneina päätimme yrittää vielä karsinnan kautta, vaikka emme ehkä itsekään aivan uskoneet mahdollisuuksiimme. Räjäytimme potin kuitenkin jo ensimmäisessä kisassamme Utö swimrunissa ja sijoittumalla neljänsiksi ansaitsimme paikkamme Ö till ö;ssä. Toiseen kisaamme, Sveitsin alpeilla järjestettävään, Engadin swimruniin starttasimme kauhun sekaisin tuntein, mutta kaikista kisan aikana kokemistamme epätoivon hetkistä huolimatta selvisimme maaliin asti ja pääsimme vielä palkintopallille! Olimme siis ylittäneet ja yllättäneet itsemme moninkertaisesti jo ennen Ö till ö;tä. Maaliin pääsy kauden pääkisassa on kuitenkin ollut koko vuoden hienoin hetki. Oltiin niin ylpeitä itsestämme ja toisistamme että meinattiin räjähtää - meidän hullusta haaveesta oli tullut totta!

Saavutuksemme ei ole ollut mikään itsestään selvyys emmekä olisi pystyneet siihen ilman ympäristön tukea ja kannustusta. Haluammekin kiittää kaikkea teitä, jota olette kannustaneet ja tukeneet meitä matkan aikana. Erityisesti haluamme kiittää yhteistyökumppaneitamme HEAD swimming, Urheiluhallit oy ja Melina Charlotte Productions. Ilman teitä projektimme ei olisi ollut mahdollinen.

Koska matka lähtöviivalta maaliin oli todellakin melko pitkä, on kisakertomusta vaikea tiivistää kohtuullisen pituiseksi blogikirjoitukseksi. Siksi aiommekin mässäillä tarinalla oikein kunnolla ja kirjoitamme tarkan kisaraportin useammassa osassa. Tässä kuitenkin pikakelaus reissusta.

Näillä kamppeilla Ruotsin valloitukseen.

Tällä kertaa oltiin erityisen viisaita ja matkustettiin laivalla Tukholmaan, kisavarusteet visusti käden ulottuvilla. Perinteinen karkkitankkaus sujui hyvin ja yöllä saatiin nukuttua erinomaisesti. Ja kun aamu vielä alkoi buffetaamiaisella, ei tästäkään reissusta voinut enää tulla muuta kuin valtava menestys. Laivamatka Tukholmasta Sandhamniin kesti kevyet kolme tuntia, mutta onneksi maisemat olivat superkauniita ja sääkin mitä mahtavin!

Sandhamn paljastui mahdottoman suloiseksi saaristokyläksi, jossa olisimme mielellään viettäneet aikaa pidempäänkin. (Ensi kesän matkavinkki!) Kisailmoittautuminen hoidettiin heti saarelle saavuttaessa. Sen yhteydessä meidän piti allekirjoittaa vastuuvapautuslomake ja näyttää, että meillä oli kaikki kisassa vaadittavat pakolliset varusteet . Kaiken kaikkiaan homma oli tehty kilpailijoille todella helpoksi ja mukavaksi – kuljetukset, majoitukset ja ruokailut oli järjestetty kisaorgansaation puolesta ja kaikki kuului kisamaksuun. 

Meitä myös haastateltiin jälleen ja kyseinen haastattelu löytyy allla olevasta klipistä kohdasta 1:36:00.

Meidän hotellihuone, joka oli todella tyylikkäästi sisustettu. Kunnes me astuimme ovesta sisään...

Kisaa edeltävänä iltana käytiin kisainfossa, kasvatettiin finnkampen-henkeä kanssasuomalaisten kesken, koitettiin mahduttaa mahaan vielä viimoiset hiilarit ja nukkua sen minkä kerettiin, eli noin 5 enemmän tai vähemmän sekavien unien siivittämää tuntia. Kellot pärähti soimaan aamuneljältä ja siitä sitten pirteinä aamupalalle. Ruokaa ei tässä vaiheessa kannattanut kauheasti koittaa ahtaa naamaan. Vielä kisakamat päälle, laukut lauttaan ja gepsiä noutamaan. Ja koska joka reissuun kuuluu sisältyä jonkin sortin episodi, tällä kertaa meidän gps oli kuulemma hajonnut. Lievä harmitus pääsi pintaan kun ajateltiin kaikkia teitä joita kannustimme heräämään aikaisin ja olemaan nenä kiinni ruudussa koko päivän. Järjestäjät sanoivat lohduttavasti kuitenkin seuraavansa meitä. Meille ei vaan ihan avautunut kuka olisi huomannut jos virta olisi vienyt kaksi hyljettä mukanaan. Kahden päänsisäisen itkupotkuraivarin jälkeen paljastui, että joku pahantahtoinen joukkue oli viekoitellut meidän gps-laitteen itselleen. Onneksi salamannopea järjestäjä sai orastavan kohtauksen rauhoitettua ja gepsit oikeille omistajille. Selkkauksen jälkeen ei enää tarvinnut miettiä mitä tehdään ennen aamu kuuden starttia, vaan käveltiin viivalle massan sekaan ja pian pamahti. Tosin ei taaskaan kuultu mitään, mutta massan liikahtaessa oli oletettava lähdön jälleen tapahtuneen.

Edessä siis 65km maata ja 10km vettä. Joskus keväällä pitämämme kampanjaviikon aikana uimme 10km. Se oli paljon silloin se, nyt se tehtäisiin päivän aikana ja avovedessä.

Uintimatkat olivat kaikkea 60-1600 metrin välillä. Juoskua 80m-19km väliltä. Ennen ensimmäistä uintia ei annettu armonaikaa hakea lämpöä päälle ja uinti meni hyisissä merkeissä. Vedestä noustessa ei tosin tarvinnut enää miettiä ruuhkia. Saatiin edetä aika väljillä mailla. Tällä kertaa nappailtiin energiaa koko ajan. Tyhmintä olisi hyytyä näin pitkällä matkalla sen vuoksi ettei tajua tankata. Joten syötiin; geeliä, banaania, pullaa, rieskajuustoleipiä, sukaata, karkkia, kahvia, energiapatukoita... nakit jätettiin kattilaan koska se oli hieman liian poikkeavaa siitä mitä ollaan aikaisemmin testattu.

Keli oli täydellinen. Aurinko paistoi, mutta lämpötila ei noussut turhan korkeaksi, ollen noin 16astetta.

Juoksu sujui hyvin aika pitkän matkaa. Loppua kohden kävelypätkät toki lisääntyi radikaalisti, mutta pysyttiin liikkeessä. Niin monelta taholta on tullut neuvoksi että mitä ikinä teettekin, pysykää liikkeessä. Energiapisteiltäkin koitettiin aina vain siepata tavaraa mukaan ja vaikka jatkaa kävellen ja syöden samalla. Meillä oli myös juomareput mukana, vaikka hämmentävän moni joukkue lähtikin kisaan ilman. Sitten kun mekin vedetään tää homma läpi kymmeneen tuntiin niin voidaan harkita oman juoman jättämistä. Nyt ainakin pisimmällä yhtäjaksoisella juoksulla energiapisteiden välillä (11,9km) olisi noutaja saattanut tehdä tehtävänsä ilman nestettä.

Reitin varrella oli taas vaikka mitä pasuunan soittajaa kannustamassa. Se on hieno tunne kun joku vartavasten meille huutaa tsemppauksia. "Bra jobbat tjejer!" Siitä saa pirusti lisää virtaa. Merkattiin lättäreihin matkat, jotta pysytään kartalla ja aikataulussa, vaikka rehellisyyden nimissä ei meillä ollut  aavistustakaan kuinka kauan reitillä kuluisi aikaa.

Uinti sujui hämmentävän hyvin, tosin jäätymisvaara oli käsinkosketeltavissa. Viimeisen pidemmän (970m) uinnin jälkeen oli kyllä aika maailmanmestariolo ja jossain hypotermian paikkeilla oikein alettiin innolla odottaa 19km juoksupätkää. Jos siinä ei kerkeä lämmittelemään niin ei sitten missään. Ja siinähän kerkesi. Juoksupätkän lopussa sijaitsevalla viimeiselle cutoffille ehdimme 10 minuuttia ennen sen sulkemista. Uskallettiin jo vähän tuulettaa. Tästä alkoivat reitin viimeiset 7 km, jotka olivat maineensa veroiset... Viimeisen uinnin jälkeen tapahtui pieni ihme ja saimme jostain voimaa juosta viimeiset 3 km maaliin. Maaliin tullessakin näytimme jonkun mukaan "hyvävoimaisilta", mutta voimme vakuuttaa että voimat olivat loppuneet ja ajat sitten.

Sisu meiltä sen sijaan ei loppunut. Se näyttää myös olevan uusiutuva luonnonvara, koska sitä riittää edelleen. Hampaankoloon myös jäi jotain, koska uudelleen yrittäminen alkoi kutkuttaa mieltä jo kisaa seuraavana päivänä! Onneksi tässä on vielä 12 kk aikaa tulla järkiinsä...