Asiaa kengistä

Syksyllä pitää juosta maastossa. Se on fakta.

Ajattelimme kertoa hieman fiiliksiämme swimrunissa käyttämistämme tossuista, joita voi nyt siis siirtyä käyttämään metsän puolelle.

Swimrunkengän valinnassa kannattaa ottaa muutamia asioita huomioon.

Tärkeimpänä pointtina kaikkien teknisten ominaisuuksien yläpuolella on se, että kengällä kykenee juoksemaan yleensä useita tunteja. Mikään proholdermultigrip-pohja ei pelasta swimrunia, jos kenkä lähtökohtaisesti on sopimaton omaan jalkaan. Perinteisesti juoksukengässä saisi varpailla olla extra tilaa 1-1,5cm pituuden puolesta ja leveyttäkin niin, että jalkaterä pääsee leviämään luonnollisesti. Tämä siitä syystä että juostessa askelkontaktin aikana jalka leviää, sekä pitkän juoksun aikana myös turpoaa jonkin verran. Erityisesti maastossa alamäkeen juostaessa ei myöskään ole kiva jos varpaat ottavat heti kiinni kengän kärkeen. Hiertymien kanssa on ikävää ja ilman kynsiä vielä ikävämpää. Vaadimme siis varpaille tilaa!

Ongelma tulee lajin kannalta vastaan siinä kohtaa, kun kengät pitäisi kastella. Juostessa jalat kiittävät ylimääräisestä tilasta, mutta uidessa sama ylimääräinen tila tulee täyttymään vedellä. Uinnin aikana kengissä lotiseva vesi painaa jalkoja alaspäin jolloin hyvästä uintiasennosta joudutaan tinkimään.

Swimrunissa uinnin aikana ei ole kannattavaa potkia. Jalkoja kannattaa lepuuttaa tulevia juoksupätkiä silmällä pitäen. Uintipotkut vedellä täytettyjen kenkien kanssa myös menee ennemmin salitreenistä kuin avovesiuinnista. Myös kaikki kangas ja pehmustemateriaalit kengässä keräävät itseensä vettä. Swimrunkenkää valitessa ei kannata ensisijaisesti ottaa sitä kaikkein topatuinta tossua. Uintiasentoa parantamaan on onneksi mahdollista käyttää pullaria tai muuta kellutusviritelmää. Kastuessaan kengät usein myös saavat hieman lisätilavuutta, joten kuivana tiukkaan solmitut kengät saattavat ensimmäisen uinnin jälkeen vaatia lisäkiristystä. Kannattaa siis tarkkaan pohtia olisiko swimrunkenkien kanssa mahdollista poiketa hieman näistä suositelluista kengän kokoon liittyvistä luvuista.

Kun kenkä on märkä ja hieman venähtänyt uinnin jäljiltä, kätevin ja nopein tapa korjata tilanne on pikanauhat, joilla kiristys sujuu sekunneissa. Pikanauhojen eduksi luetaan myös kenkiin mahdollisesti joutuvien pikkukivien poistaminen nopeasti ja se, että ne eivät voi (ainakaan meidän kokemuksen mukaan) vahingossa aueta. Kaikki eivät toki pikanauhoille lämpene ja jos jalkaterä vaatii yhtään enemmän tukevuutta, joustavat pikanauhat eivät sitä juuri tarjoa. Tällöin suosittelemme lämpimästi valitsemaan tukevuuden, nilkan nyrjäyttämisen sijasta.

Lits läts. Ensimmäiset hetket uinnin jälkeen saattaa olla aikamoista lotinaa. Siinä tapauksessa että kenkään kertyy uinnin aikana extramäärä vettä, olisi tärkeää saada se pois mahdollisimman pian. Mitä uudemmat popot, sitä kauemmin vesi yleensä sisällä pysyy. Mitä enemmän kenkiä käyttää vedessä, sitä paremmin vesi rupeaa tulemaan kankaan läpi pois. (Tämä perustuu täysin empiiriseen tutkimukseen. Kenkämerkkien välillä on varmasti paljon eroja tässä.) Jos veden poistumista haluaa vauhdittaa, on mahdollista porata pohjaan reikä. Tämän sijoittelu kannattaa tehdä huolella, jotta maastossa juostessa reiästä ei pääse tikkuja kengän sisälle. Kokemuksen syvällä rintaäänellä päkiän alle tehty reikä kasvattaa pistohaavan mahdollisuutta jalkapohjassa huomattavasti. Jos reikä lipsahti hieman huonoon kohtaan, ei hätä ole tämän näköinen. Superliimoilla on mahdollista tilkitä virheporaus.

Vesi poistuu nopeammin, tikut tulevat väärään suuntaa helpommin

Metsässä kun yleensä juostaan, voi alustana olla kaikkea mahdollista metsäistä. On ihan umpipuskaa, polkua, kalliota, juurakkoa, pitkospuita, suota, you name it. On tärkeää pystyä luottamaan kenkään kaikissa olosuhteissa. Ja jos näin ei ole, niin ainakin tiedostaa milloin on syytä hidastaa. Syitä hidastaa ovat yleensä märät kalliot ja puiset alustat. Nastakenkä on varmasti ainoa joka pitää lähes alustalla kuin alustalla. Nastakenkä harvoin on se kaikista kevyin valinta ja tällä on vaikutusta uintiin. Nastojen ropina on aivan saakelin arsyttävää. Hieman tulee myös huono omatunto kipitellä pitkospuita rei'ittäen.

Sitten meidän käyttökokemuksia muutamista kengistä:

Inov8 X-Talon 212:

Tätä mallia näkyi ensimmäisissä kisoissamme paljon, kuten myös muita Inov8 kenkiä. X-Talon 212 on aika optimaalinen swimrunkenkä ainakin paperilla. Kenkä on kevyt, mutta kuitenkin tarpeeksi jämäkkä juostaessa pidempiä matkoja. Pohjan kuviointi on suurta. Kangas ja pehmustemateriaalia on inhimillisesti. Kengällä saa myös todella hyvän tuntuman alustaan. Ongelmia tulee jos alusta on yhtään liukasta. Solvalla Swimrunissa nämä tossut toimivat 99 prosenttisesti loistavasti, mutta kaikilla pitkospuilla oli parempi juosta vaikka sivussa suossa ja kallioilla tuli yksi kaatuminen ja muutama läheltä piti tilanne. Näistä syistä kannattaa tuntea kengän ominaisuudet ennen kuin lähtee päästelemään urku auki. Kovin kosteissa kisoissa hyvä vaihtoehto voisi olla esimerkiksi nasturi Inov 8 Oroc 280. Sen minkä painavammassa kengässä ja nastojenropinaärsytyksessä häviää, voittaa varmasti kaatumisten vähenemisenä ja rennompana etenemisenä.

Anun ekat X-Talonit tiensä päässä, pitkään ne kesti.

Inov8 Trailroc 235:

Äärimmäisen mukava polkujuoksukenkä "helpohkoon" maastoon - ei paras valinta vaikkapa Nuuksion kaltaiseen pusikkojuoksuun, koska pohjat ovat ohuet ja pehmeät. X-talonien tapaan, juuri mitään pitoa ei liukkaissa olosuhteissa ole. (Siitäkin huolimatta näillä on selviydytty jopa 2015 ötillöstä.) 235:t toimivat uinnissakin aika kivasti, joskin toppaukset imevät aavistuksen vettä. Kenkien rei'ittäminen ei kuitenkana ole ollut tarpeen, koska vesi poistuu niistä lähes välittömästi! Ei siis juuri litise.

Inov8 Trailroc 150:

Kyseessä on siis edellisestä kengästä kevyempi malli. Nämä tuli hankittua ajatuksella, että ne kenties imisivät vähemmän vettä uidessa. Ja sehän toki pitää paikkansa - näihin EI tunnu imeytyvän millilitraakaan vettä. Ongelmat ovat osin samat edellisen kengän kanssa. Haastavassa maastossa pohja on aivan liian ohut ja pehmeä. Tosin 150:ssä pohja on vielä niin paljon 235:ia ohuempi, että ongelmia saattaa tulla pitkässä juoksussa jo ihan mukavallakin alustalla. Kannattaa ehkä kokeilla, jos on tottunut juoksemaan esim. barefoot-kengillä, mutta sanoisin että useimmille jokin vähän "raskaampi" kenkä sopii paremmin.

VJ Sport Iroc:

Irocit Porkkala Swimrunin maalissa (c) Poppis Suomela

Uusi kenkätuttavuus jonka suhteen odotukset olivat melko korkealla. Porkkala Swimrunissa tossu pääsi ensimmäisen kerran ihan tositoimiin ja täytyy sanoa että todella pätevä oli. Pito märillä rantakallioilla oli luokkaa super. (Pois lukien leväiset rantakalliot, joilla ei pidä juuri mikään.) Ei tarvinnut juuri jännittää että jokohan seuraavalla askelella saa nuohota pitkin maata. Reitti oli hyvin vaihtelevaa ja Iroc toimi koko matkan moitteetta. Pitkospuuta tai muuten liukasta juurakkoa ei tosin tainnut olla reitillä. Aikaisemmin kenkää testatessa siihen tuntui jäävän hieman liikaa vettä omaan makuun. Tässä ja muissa kengissä huomioitavaa on, että ensimmäisillä uintikerroilla kenkien kangasmateriaalit tuppaavat pitämään veden kengän sisäpuolella. Ajan myötä tämä ominaisuus on aina "parantunut", eli vesi poistunut nopeammin. Tosiasiallinen tarkoitus taitaa olla kuitenkin se, ettei kenkä päästäisi turhaa vettä sisäänsä. Näiden kanssa siis on tehty reijät pohjaan kisaa varten. Homma kyllä toimi erinomaisesti veden poistumisen kannalta. Siltä kannalta homma ei toiminut, että rei'istä yritti muutaamaan otteeseen työntyä vierasesine jalkapohjaan. Sittemmin reijät on pistetty umpeen jonkin superliiman avulla ja Irocit ovat palvelleet erinomaisesti polkujuoksu ja suunnistushommissa.

Sellaiset ovat meidän swimrunkenkäkokemukset tähän mennessä.

Kerro meille, millä kengällä itse olet swimrunia harrastanut ja onko homma toiminut. Kerro!