Meinasin sanoa että munapäitä...

... sanoi nainen metsässä kun Jeeju ja Anu polulla tuli vastaan.

Munapäitä tai ei, harjoitusmuotomme on aiheuttanut jonkin verran hilpeyttä ihmisten keskuudessa. Suurin osa on tyytynyt luomaan hämmentyneitä katseita, mutta viimeisimmän harjoituksen naiselle emme ehtineet antaa reagointiaikaa polulla juostessamme, joten tämä munapääkommentti oli sikäli ihan aiheellinen ja mahdollisesti myös rehellinen.

Ensimmäinen uintijuoksutreeni tehtiin perjantaina ja siitä innostuneina kolmen päivän saldoksi tuli noin kaksi ja puoli tuntia swimrunia. Kelit sen kuin parani ja fiilikset on ihan huipussaan. Eka treeni meni totutellessa kylmään veteen. Tehtiin se myös ilman kenkiä ja jälkikäteen varpaita sai sulatella hetken aikaa suihkussa. Uitiin aina minilenkki ja juostiin toinen rannalla. Rantaveden lämpötila oli 9,9 astetta.

Seuraavana päivänä olikin alkanut kesä ja kumipuvussa juokseminen meinasi vähän hikoiluttaa. Ainakin ennen kuin pääsi ensimmäisen kerran kastautumaan. Pienen uinnin jälkeen juoksu ei tuntunut niin tukalalta kuin voisi päällisin puolin kuvitella. Tosin Utö:ssä pisin juoksupätkä on 7,6km, jolloin veden viilentävä vaikutus saattaa hieman hiipua. Uitiin ja juostiin nyt vähän pidempää lenkkiä ja tällä kertaa oli myös kengät jalassa. Hölmöimmältä tuntui ehkä veteen meno kenkien kanssa, mutta uinti kengät jalassa oli aika ok. Positiivista oli se että jalat eivät enää palelleet.

Sunnuntaina priima keli jatkui. Iltatreeneissä otettiin taas vähän lisäpituutta sekä uintiin että juoksuun. Mentiin ihan metsän puolelle ja kieltämättä tunne on hieman outo kun juoksee märkäpuvussa poluilla. Lasivalintoja täytyy myös testailla vähän tarkemmin. Lasien huurtuminen aiheutti ainakin yhden kontaktitilanteen kelluvan oksan kanssa.

Jos joku ei vielä tiedä, niin ollaan lievästi sanottuna innostuneita tästä lajista. Mieletön kombo tää uinti ja juoksu! Tällä treeni-innolla ainoa ongelma saattaa olla märkäpuvun ja kenkien homehtuminen, koska ne eivät kerkeä kohta kuivumaan missään välissä.