Treenimatkailua Vierumäellä

Kaikki eivät varmaan tiedä, miten Pink Seals on saanut alkunsa. (Te luopiot!) No kattavaa syntytarinaa ei nyt kerrata, mutta sanottakoon, että siihen liittyy triathlonleiri, Vierumäki, pois jäänyt luennoitsija, seurakaverimme Terho sekä kaksi nuorta naista, jotka ryhtyivät vikkelästi tuumasta toimeen, ennen kuin ehtivät asiaa järjellä ajatella. Tämä tapahtui syksyllä 2013.

Tankkauksen suunnittelu käynnissä

Näin viisivuotisjuhlavuotemme kunniaksi teimme pyhiinvaelluksen kaiken alkulähteelle, nimittäin Vierumäelle. Olimme vain hetki aikaisemmin huomanneet ilmoittautuneemme keväällä swimrun-kilpailuun, jossa uintia tulisi olemaan yhdessä pätkässä pisimmillään 3 km ja koko reissulla yhteensä 10 km. Tuli siis sellainen kutina, että nyt jos koskaan uintitaidolle ja -kunnolle pitäisi tehdä jotain.

Vierumäki osoittautui nappivalinnaksi uintileiriä ajatellen. Vasta viimeisenä päivänä saimme seuraa treenin ajaksi, siihen asti saimme tehdä treeniä ihan omilla radoilla. Meidän superuintikoutsi Johanna, joka ansiokkaasti auttoi meidät myös läpi Ötillön (2014), oli tehnyt meille uutta ohjelmaa.

Ensimmäinen ohjelmanumero oli saada selvää ohjeista. Luultavasti onnistuimme tulkitsemaan neuvoja jotenkin oikein ja meidän tekeminen ainakin suunnilleen näytti uinnilta. Ja oltiin todella ylpeitä kun saimme ensimmäisen ohjelmanumeron suoritettua! Seuraavana päivänä suoritimme toisen ja kolmantena vaan uitiin. JJ suoritti siinä yhteydessä myös 30 minuutin uintitestin, jonka tulos oli… no ihan ok – toivoa näyttää olevan.

Voidaan sanoa, että päästiin nyt kunnolla uintitreenien kimppuun. Ja pääseehän Vierumäellä nautiskelemaan kaikenlaisesta muustakin liikunnasta. Ei olla (vielä) sellaisia superuimareita, että vietettäisiin altaassa aikaa joka päivä tuntikausia, joten hyödynnettiin Vierumäen muutakin tarjontaa. Käytiin sauvakävelemässä, juoksemassa ja tehtiin joku ihan käsittämätön vatsalihashaaste.

Vierumäki tarjosi meille viikonlopun ajaksi Sporttipassit, joilla päästiin uimaan ja juoksemaan sisäradalle. Saatiin myös alueen suunnistuskartat ja sauvakävelysauvat lainaksi. Passista olisi ollut muutakin riemua, mutta viikonloppu ei oikein riitä kaikkeen. Normaalisti Sporttipassi kustantaa kolmelta päivältä 32€. Yksittäinen uimahallikerta kustantaisi 8€ ja saman verran maksaa, mikäli haluaa päästä sisälle juoksemaan. Swimrunolosuhteiden puolesta voidaan kyllä suositella Vierumäkeä talven treenilomakohteeksi.

Me siis uitiin kolmena päivänä putkeen ja se on meille ihan valtava suoritus! Onnellisuutta lisäsi se, ettei oltu millään tavalla rikki tämän urakan jälkeen! Toivoa siis todellakin on uintikunnon uuteen nousuun lähtemisestä. Yhteensä uitiin viikonlopun aikana 14,9 km. JJ teki myös puolivahingossa historiaa uimalla ko. viikon aikana yhteensä 10 km. Se on päässyt tiedettävästi tapahtumaan vain kerran aikaisemmin vuonna 2014 jolloin tavoitteena oli yhden viikon aikana uida 10 km valmistauduttaessa Ötillöön. Silloin 10 km viikkoon oli meidän mielestä ihan överikreisiä! Niin se kehitys kehittyy, vaikka välillä vähän hitaasti.

Vierumäellä oli tullut noin 3 mm lunta ja päästiin silläkin vähän pätemään somessa.

Ps. Nähtiin yhdellä lenkillä PÖLLÖ! Tarkemmin varpuspöllö: http://www.tunturisusi.com/varpuspollo/

Vierumäen omat sivut löytyvät täältä. 

Harmitusta ja voiton riemua - Solvalla swimrun 2018

Ensimmäistä kertaa valtavan pitkän swimrun-uramme aikana meitä kohtasi se kaikkein ikävin kohtalo - DNS. Anun kurkkuun oli jo edellisenä viikonloppuna perustettu limatehdas, mutta toiveita startista eläteltiin vielä perjantai-iltapäivään sakka. Lopulta oli kuitenkin pakko myöntää, ettei Anu pystyisi lauantaina kisaamaan. VOI KAKKA.

Luonnollisesti olemme molemmat edelleen kovin pettyneitä, että tässä nyt kävi näin... Mutta yritetään katsoa elämässä eteenpäin ja orientoitua pikkuhiljaa uuteen kauteen. Swimrun-kisoja ei nimittäin tällä kaudella enää ole näkyvissä, koska Ötillö 1000 lakes ja Cannes ovat molemmat ajankohtina, jotka ei meille sovi... Jotain muuta skabailua kuitenkin on todennäköisesti näköpiirissa - siitä lisää myöhemmin!

JJ kuitenkin löysi itsensä lopulta Solvallaswimrunin starttiviivalta - Finnairin edustusurheilijana ja parinaan lentäjä Sami Naatula. Ammatistaan huolimatta Sami liikkuu varsin sujuvasti myös maalla ja vedessä. Työn jako muodostui lennossa sellaiseksi, että suunnistus- ja juoksutaustainen Sami veti juostessa ja JJ uinneissa. Eteneminen oli alusta asti varsin sujuvaa ja hyvä tahti pysyi loppuun asti. Ja mikä parasta, tulimme muutenkin toimeen hyvin :D

Kisan alussa edettiin toisiamme ohitellen Swammers-joukkueen eli Hanna-Maria Seppälän ja Liisa Purasen kanssa. (Voitte ihan itse arvata, että kummat ohitti juoksu- ja kummat uintiosuuksilla.) Olihan se nyt aika hienoa mennä siinä vähän aikaa yhtä matkaa maailman mestarin kanssa! (Kompastuttiin Hanna-Marian kanssa samaan kiveen Pitkäjärven rantavedessä eli ollaan melkein kavereita.) Juoksuvoittoisemmalla osuudella Swammers jäi kuitenkin taakse, eikä saanut meitä enää loppukisan aikana kiinni.

Toisella energiapisteellä koettiin myös hauskoja hetkiä, kun maailman ihanin "trackdude" Heikki oli toimittanut sinne berliininmunkit "Pink-tiimille"! Nämä olivat korvausta vuoden 2016 "pullagatesta" (johon voit tutustua tarkemmin tästä). Heikki, viimeistään nyt olet saanut kaiken anteeksi! :D (Ja Anu itki karvaita kyyneliä tästä ihanasta eleestä kuultuaan ja manasi DNS:n hyvin syvälle.)

Samaisella energiapisteellä kohdattiin myös toinen kisapari, joka oli meidän tapaan koottu puolikkaista tiimeistä edellisenä iltana. Vitsailtiin, että ehkä seuraavaan kisaan lähdetään sitten neljän hengen joukkeena. Toisen energiapisteen jälkeen jatkettiin siis matkaa hyvissä mielin ja homma sujui edelleen hienosti.

Olimme koko matkan ohitelleet toinen toisiamme myös Team Widbomin eli Kallen ja Hermanin kanssa. Vielä viimeisessä uinnissa he menivät meistä ohi, mutta kuitattiin swinghillissä. Niillä kohdin saatiin myös jotain vinkkiä siitä, että tulossa olisi sarjamme "ylivoimainen voitto". Kun asia sitten kalkkiviivoilla varmistui, juhlittiin asiaan kuuluvasti ja vaihdettiin onnitteluita puolin ja toisin muiden kilpailijoiden kanssa.

Tällä kertaa päästiin nousamaan ihan podiumillekin (vrt. Saimaa swimrun 2018). Valtavan hienojen palkintotaulujen lisäksi saatiin myös PINKKI skumppapullo (holiton, mut ei sekään haittaa)! Tämä menee luonnollisesti Anulle lohdutuspalkinnoksi. Kiitos Solvalla swimrunin porukat - ootte ihan parsoja! <3

Jälkikäteen todettiin, että oman sarjamme voiton lisäksi (eli endurance-matkan mixed) olimme myös endurance-matkan kokonaiskilpailun kolmansia! Varsin kova suoritus!

Minulle tässä tuli oikeastaan useampikin swimrunkisa yhdellä kertaa:
1. Ensimmäinen kilpailu jonkun muun parin kuin Anun kanssa
2. Ensimmäinen kilpailu mixed-sarjassa
3. Mun kymmenes swimrun-kilpailu!
4. ja mun ensimmäinen voitto!

Eli siis, ihan loistava kokemus oli after all ja lisää kovasti meikän itseluottamusta tulevien kisojen ja ötillö-tavoitteiden suhteen.

Kiitos vielä Samille yhteistyöstä, Solvalla swimrunille loistavista järjestelyistä, Kallelle ja Hermanille kirittämisestä ja kaikille muille, jotka olitte mukana kannustamassa ja luomassa kisapäivän tunnelmaa! <3

- JJ

Hirveän analyyttinen kisaraportti Saimaa swimrunista 2018

Vielä pari viikkoa sitten näytti siltä, että Solvalla swimrunista on tulossa meidän kauden ainoa kisa. Kunnes sitten eräänä iltana otimme vähän skumppaa ja pian huomasimme ilmoittautuneemme Saimaa swimrun -nimiseen kilpailuun Puumalaan. 19 km, josta 2 km uintia - helppo nakki.

No niinpä heräsimme eräänä elokuisena aamuna hirveän aikaisin, pakkasimme itsemme autoon ja lähdimme matkaamaan kohti järvi-Suomen sydämessä sijaitsevaa Puumalaa.

Perillä tajusimme saapuneemme hyljeihmisten pyhiinvaelluskohteeseen. Oli patsasta ja taulua! Norppia kaikkialla! Mentiin vähän sekaisin ja otettiin paljon valokuvia. Mutta muistettiin onneksi myös että oltiin tultu paikalle kisaamaan, eikä pelkästään poseeraamaan.

Kun lopulta pääsimme starttipaikalle Puumalan satamaan, siellä odotti jo sankoin joukoin muita swimrunisteja sekä väenpaljoudesta hämmästyneitä paikallisia. Suurina julkkiksina jäätiin jumiin vaikka mihin haastatteluihin, eikä meinattu löytää ilmoittautumispistettä, mutta löydettiin onneksi lopulta - 2 minuuttia ennen sen ilmoitettua sulkeutumisaikaa ja saatiin lupa startata.

Kilpakumppanimme itärajan toiselta puolelta antoivat meille 5-vuotislahjaksi mahdottoman hienot hupparit, joista piti tietenkin ottaa kuvia!

Mukanamme talutushihnassa kulkenut maskottihylje aiheutti selvästi huvitusta kanssakilpailijoissa, joista rohkeimmat uskaltautuivat jopa silittämään sitä. Otettiin lisää valokuvia.

Kisabriiffin (jonka aikana otimme vielä lisää kuvia) jälkeen siirryimme tämän kertaisen #sealwagonin luo valmistautumaan kisaan. Vielä muutama kuva, ankaraa sometusta ja sitten starttipaikalle - sopivasti 5 minuuttia ennen starttia. Lähtöpaikalla vaihdettiin vielä viimeiset tsemppitoivotukset kilpakumppanien kanssa ja sitten lähdettiin.

Suunnitelman mukaisesti aloitettiin rauhallisesti. Kaikki muut näyttivät menevän hirveän lujaa ja ehkä vähän jo huolestuttiin, kun löydettiin itsemme ihan letkan hänniltä. Pidettiin kuitenkin päät kylmänä ja jatkettiin suunnitelman mukaisesti. Välillä aina meinasi ruveta keulimaan, mutta vain vähän ja vain välillä ja sille tehtiin heti stoppi. Ensimmäisessä uinnissa ohitimme varmaan suurimman osan ensimmäisen juoksun aikana edelle mennesitä joukkueista. Myös heti toisessa juoksussa tuli paljon selkiä vastaan. Alkoi näyttää siltä, että valittu kisataktiikka puree jo alkukilometreillä. Yritettiin kuitenkin vielä pidetellä pahimpia menohaluja.

Tuli lisää uinteja ja juoksuja. Ohitettiin lisää porukkaa. Todettiin, että tarvitsemme lisäharjoitusta ohitusten tekemiseen, kun pari kertaa meinattiin aiheuttaa törmäyksiä ja vetonaruihin sotkeutumista ohitustilanteissa. (Anteeksi! Jatkossa me ilmoitetaan kovaäänisesti tulostamme. Niin ja kummalta puolelta tullaan :D)

Anu, joka tuli muutamaa uintia lukuunottamatta peesissä koko reissun sanoi, että JJ:n juoksu näyttää paljon paremmalta kuin aiemmin ja JJ tuuletti.

Reitin puolessa välissä oli sellainen "hikisen vittumainen" pusikkosaari, jossa eteneminen kävi melko hitaaksi. Kun sitten päästiin sieltä pois, meno kulki edelleen hyvin.

Toiseksi viimeisen uinnin jälkeen, joku setä väitti meidän olevan toisina ja että jäljellä oli enää yksi uinti. Ei varmuuden vuoksi uskottu kumpaankaan väittämään, mutta näin jälkikäteen voidaan todeta sedän olleen oikeassa. Ja vaikka ei missään vaiheessa asetettu mitään sijoitustavoitteita, potentiaalinen kakkossija lisäsi taaksevilkuilun määrää loppumatkasta.

Viimeinen kilometri juostiin kovaa. Tehtiin hyppyposeeraus maaliin tuleessa, mutta kukaan ei kai ottanut siitä kuvaa. (Kiitti.)

Kun sitten varmistui, että olimme todellakin tulleet toisiksi, tuuletettiin vielä vähän lisää ja annettiin kökköjä vastauksia meitä haastatelleelle kuuluttajalle. Lopulta meidän oli lähdettävä suihkuun, kun meidän maaliintulo ei näyttänytkään synnyttävän kansan keskuudessa sen suurempaa juhlintaa. (Ihme touhua.)

Suihkussa onniteltiin meidän lempparikilpasiskot, jotka odotetusti olivat meitä nopeampia. Mutta näille me hävitään ihan mielellään, eli ei haittaa.

Viihdyttiin suihkussa ja saunassa niin pitkään, että missattiin palkintojenjako. Saatiin kuitenkin palkinnot toimitsijoilta jälkikäteen - hiiliteräksestä valmistettu keittiöveitsi ja sininen Puumala-t-paita. (Noh, ajatus on tärkein.) Ollaan kuitenkin erityisen onnellisia tästä kaikille kilpailijoille jaetusta lasisesta "norppa-mitalista".

Veitsi tosin olisi saattanut osoittautua erittäin tarpeelliseksi Puumalan iltaelämässä. Paikalliset, todelliset Puumat, kävivät kohtalaisen kuumina kun estradille saapui trubaduuri Ilpo Kaikkonen. Siinä meinasi tanner tömistä ja hiuslisäkkeet irtoilla.

Summa summarum:

Puumala swimrun oli oikein hienosti järjestetty tapahtuma, ehkä lukuun ottamatta palkintojen jakoa. (Me myös vähän petyttiin kun ei päästykään saunabussiin, joka oli varattu vain miesten käyttöön.) Reitti oli pääosin todella helppoa juostavaa ja uinnit sen verran lyhyitä, että aloittelijatkin uskaltavat helposti tulla tänne. Reitin varressa oli kivasti kannustajia ja huolto pelasi hienosti. Kivoja maisemiakin oli.

Meidän osalta tämä oli yksi onnistuneimmista kisasuorituksistamme. Suurin kehityskohteemme tulee loppukauden ja tulevan peruskuntokauden aikana olemaan uinti, mikä nyt oli kyllä kaikilla tiedossa jo ennen tätä kisaakin... Juoksu sen sijaan tuntuu kulkevan varsin mallikkaasti - siitä oli jotain merkkejä ilmassa, mutta tämä kisa viimeistään varmisti asian.

Näkymät Solvallaan näyttävät siis tämän kisakokemuksen jälkeen varsin valoisilta. Ensi viikolla aloitetaankin sitten pikkuhiljaa viimeistely meriittikisaa varten.

Kiitos kovasti kaikille kilpakumppaneille, kannustajille sekä Saimaa swimrunin järjestäjille! Toivottavasti törmäillään taas - vaikka Solvallassa!