Vielä pari viikkoa sitten näytti siltä, että Solvalla swimrunista on tulossa meidän kauden ainoa kisa. Kunnes sitten eräänä iltana otimme vähän skumppaa ja pian huomasimme ilmoittautuneemme Saimaa swimrun -nimiseen kilpailuun Puumalaan. 19 km, josta 2 km uintia - helppo nakki.
No niinpä heräsimme eräänä elokuisena aamuna hirveän aikaisin, pakkasimme itsemme autoon ja lähdimme matkaamaan kohti järvi-Suomen sydämessä sijaitsevaa Puumalaa.
Perillä tajusimme saapuneemme hyljeihmisten pyhiinvaelluskohteeseen. Oli patsasta ja taulua! Norppia kaikkialla! Mentiin vähän sekaisin ja otettiin paljon valokuvia. Mutta muistettiin onneksi myös että oltiin tultu paikalle kisaamaan, eikä pelkästään poseeraamaan.
Kun lopulta pääsimme starttipaikalle Puumalan satamaan, siellä odotti jo sankoin joukoin muita swimrunisteja sekä väenpaljoudesta hämmästyneitä paikallisia. Suurina julkkiksina jäätiin jumiin vaikka mihin haastatteluihin, eikä meinattu löytää ilmoittautumispistettä, mutta löydettiin onneksi lopulta - 2 minuuttia ennen sen ilmoitettua sulkeutumisaikaa ja saatiin lupa startata.
Kilpakumppanimme itärajan toiselta puolelta antoivat meille 5-vuotislahjaksi mahdottoman hienot hupparit, joista piti tietenkin ottaa kuvia!
Mukanamme talutushihnassa kulkenut maskottihylje aiheutti selvästi huvitusta kanssakilpailijoissa, joista rohkeimmat uskaltautuivat jopa silittämään sitä. Otettiin lisää valokuvia.
Kisabriiffin (jonka aikana otimme vielä lisää kuvia) jälkeen siirryimme tämän kertaisen #sealwagonin luo valmistautumaan kisaan. Vielä muutama kuva, ankaraa sometusta ja sitten starttipaikalle - sopivasti 5 minuuttia ennen starttia. Lähtöpaikalla vaihdettiin vielä viimeiset tsemppitoivotukset kilpakumppanien kanssa ja sitten lähdettiin.
Suunnitelman mukaisesti aloitettiin rauhallisesti. Kaikki muut näyttivät menevän hirveän lujaa ja ehkä vähän jo huolestuttiin, kun löydettiin itsemme ihan letkan hänniltä. Pidettiin kuitenkin päät kylmänä ja jatkettiin suunnitelman mukaisesti. Välillä aina meinasi ruveta keulimaan, mutta vain vähän ja vain välillä ja sille tehtiin heti stoppi. Ensimmäisessä uinnissa ohitimme varmaan suurimman osan ensimmäisen juoksun aikana edelle mennesitä joukkueista. Myös heti toisessa juoksussa tuli paljon selkiä vastaan. Alkoi näyttää siltä, että valittu kisataktiikka puree jo alkukilometreillä. Yritettiin kuitenkin vielä pidetellä pahimpia menohaluja.
Tuli lisää uinteja ja juoksuja. Ohitettiin lisää porukkaa. Todettiin, että tarvitsemme lisäharjoitusta ohitusten tekemiseen, kun pari kertaa meinattiin aiheuttaa törmäyksiä ja vetonaruihin sotkeutumista ohitustilanteissa. (Anteeksi! Jatkossa me ilmoitetaan kovaäänisesti tulostamme. Niin ja kummalta puolelta tullaan :D)
Anu, joka tuli muutamaa uintia lukuunottamatta peesissä koko reissun sanoi, että JJ:n juoksu näyttää paljon paremmalta kuin aiemmin ja JJ tuuletti.
Reitin puolessa välissä oli sellainen "hikisen vittumainen" pusikkosaari, jossa eteneminen kävi melko hitaaksi. Kun sitten päästiin sieltä pois, meno kulki edelleen hyvin.
Toiseksi viimeisen uinnin jälkeen, joku setä väitti meidän olevan toisina ja että jäljellä oli enää yksi uinti. Ei varmuuden vuoksi uskottu kumpaankaan väittämään, mutta näin jälkikäteen voidaan todeta sedän olleen oikeassa. Ja vaikka ei missään vaiheessa asetettu mitään sijoitustavoitteita, potentiaalinen kakkossija lisäsi taaksevilkuilun määrää loppumatkasta.
Viimeinen kilometri juostiin kovaa. Tehtiin hyppyposeeraus maaliin tuleessa, mutta kukaan ei kai ottanut siitä kuvaa. (Kiitti.)
Kun sitten varmistui, että olimme todellakin tulleet toisiksi, tuuletettiin vielä vähän lisää ja annettiin kökköjä vastauksia meitä haastatelleelle kuuluttajalle. Lopulta meidän oli lähdettävä suihkuun, kun meidän maaliintulo ei näyttänytkään synnyttävän kansan keskuudessa sen suurempaa juhlintaa. (Ihme touhua.)
Suihkussa onniteltiin meidän lempparikilpasiskot, jotka odotetusti olivat meitä nopeampia. Mutta näille me hävitään ihan mielellään, eli ei haittaa.
Viihdyttiin suihkussa ja saunassa niin pitkään, että missattiin palkintojenjako. Saatiin kuitenkin palkinnot toimitsijoilta jälkikäteen - hiiliteräksestä valmistettu keittiöveitsi ja sininen Puumala-t-paita. (Noh, ajatus on tärkein.) Ollaan kuitenkin erityisen onnellisia tästä kaikille kilpailijoille jaetusta lasisesta "norppa-mitalista".
Veitsi tosin olisi saattanut osoittautua erittäin tarpeelliseksi Puumalan iltaelämässä. Paikalliset, todelliset Puumat, kävivät kohtalaisen kuumina kun estradille saapui trubaduuri Ilpo Kaikkonen. Siinä meinasi tanner tömistä ja hiuslisäkkeet irtoilla.
Puumala swimrun oli oikein hienosti järjestetty tapahtuma, ehkä lukuun ottamatta palkintojen jakoa. (Me myös vähän petyttiin kun ei päästykään saunabussiin, joka oli varattu vain miesten käyttöön.) Reitti oli pääosin todella helppoa juostavaa ja uinnit sen verran lyhyitä, että aloittelijatkin uskaltavat helposti tulla tänne. Reitin varressa oli kivasti kannustajia ja huolto pelasi hienosti. Kivoja maisemiakin oli.
Meidän osalta tämä oli yksi onnistuneimmista kisasuorituksistamme. Suurin kehityskohteemme tulee loppukauden ja tulevan peruskuntokauden aikana olemaan uinti, mikä nyt oli kyllä kaikilla tiedossa jo ennen tätä kisaakin... Juoksu sen sijaan tuntuu kulkevan varsin mallikkaasti - siitä oli jotain merkkejä ilmassa, mutta tämä kisa viimeistään varmisti asian.
Näkymät Solvallaan näyttävät siis tämän kisakokemuksen jälkeen varsin valoisilta. Ensi viikolla aloitetaankin sitten pikkuhiljaa viimeistely meriittikisaa varten.
Kiitos kovasti kaikille kilpakumppaneille, kannustajille sekä Saimaa swimrunin järjestäjille! Toivottavasti törmäillään taas - vaikka Solvallassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti