Juhlavuoden alun kuulumisia

Jotta juhlavuotemme pääsee tosissaan vauhtiin, käydään ensin läpi, mitä vuoden ensimmäisellä puoliskolla tapahtuikaan. Tuntuu siltä että kesä on ollut toisaalta pitkä, mutta tavallaan se meni ohi hujauksessa. Mitä me oikein tehtiin? Tehtiinkö me mitään? On aika avata arkistot ja kurkata menneeseen.

Alkuverkka on kaikkein tärkein asia. Alkuverkkana tähän vuoteen juhlittiin Anun synttäreitä. Pukeuduttiin kerrankin johonkin muuhun kuin neopreeniin ja jorailtiin tanssilattialla. Myöhemmin ollaan vedetty päälle neopreenin lisäksi myös kisajärjestäjien liivit ja ehkä maailman tyylikkäimmät tiimipaidat.

Jatketaan tyylillä. Mäkitreenit alkoi nopeilla alamäkivedoilla Himoksen lumisilla rinteillä. Keväällä vaihdettiin suuntaa ja kiivettiin ahkerasti Malminkartanon jättärillä. Vappuna järjestettiin ihan valtavan suosion saavuttanut vapputunkkaus, jonka lopputulemana saatiin melkein kaksistaan vetää koko treenaavalle kansalle rakkaudella väännetty munkkikori. Kiitos teille jotka osallistuitte ja jaoitte osan kertyvistä kiloista! Päivän suurena innovaationa syntyi "munkkikuppi"

Jättärillä tuli tarvottua kesälläkin ihan sievoinen noususumma. Oli kuumaa ja hikistä ja vaatteet kävi vähiin ja jutut huononi kerta toisensa jälkeen. Jossain täällä alettiin taas vähän lämmittelemään myös ajatusta erilaisista swimrun-kisoista joihin osallistua. Nyt kelien viilennyttyä ja aivotoiminnan palattua edes välttävälle tasolle, ajatukset tuntuvat edelleen loistavilta.

Juhlavuoden swimruntreenit alkoivat poikkeuksellisen myöhään. Ja jos aikaisemmin ollaan jouduttu psyykkaamaan itsemme kastautumaan samalla kun avantouimarit vielä lopettelevat kauttaan, tänä vuonna heitettiin lähes kaikki vaatteet pois heti toiseen treeniin. Ja tyyli jatkui samana koko kesän, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Luomuswimrunille ehdottomasti iso peukutus.

Järjestettiin Ylläksellä maailman pohjoisin swimrun-kisa, Midnight Sun Swimrun kolmatta kertaa. Olimme tällä kertaa sen verran viisaita, että otimme sopivan etumatkan maisemiin, jotta suurimmat Lappihöyryt pystyttiin päästämään ulos ennen varsinaisia kisatoimia. Se tuli tarpeeseen. Oli kertakaikkisen huikea reissu.

Vaellettiin ja testattin kisareittiä. Todettiin kisareitti superiksi ja käytiin tutustumassa myös vähän muihin, potentiaalisiin reittivaihtoehtoihin. Välillä ihan finaalissa mietittiin että kuka ihmishirviö menee tekemään swimrun-kisareitin näin hapokkaisiin maisemiin ja sitten tosiaan katseltiin niitä maisemia ja todettiin että tosi fiksuja ihmisiä ovat olleet.

Reitin merkkaus sujuu jo kohtuullisella rutiinilla. Se, jos jokin, on mukavaa puuhaa. Hyttysiä ja muita öttiäisiä oli minimaalisesti. Ylläksellä nautiskeltiin myös luontaiseduista ja tuossa alimmassa kuvassa olemme ihmettelemässä keskellä laskettelurinnettä yhdentoista aikaan illalla aurinkoa.

Etelään palattuamme laajensimme harjoitusreviiriämme Meikoon ja Kirkkonummen rannikolle. Meressä uiminen Kopparnäsin maisemissa oli ehdottomasti siihen mennessä kesän swimrutreenien helmiä. Meressä on vaan sitä jotakin. Seuraksi saimme Venäjän swimruntehokaksikon Marinan ja Larisan, eli Swimrun Team Russian! Tytöt on matkalla Ötillöön ja koitettiin antaa heille mahdollisimman positiivinen fiilis omasta vauhdistaan jättäytymällä aina uintiosuuksilla jonnekin ihan vanaveteen.

Toisin sanoen: Vaikka uinti on ollut hirveän hauskaa, on asioille pakko tapahtua jotain. Treenien kestopuheenaihe kesällä onkin ollut: "Meidän täytyy kyllä pyytää Johannalta apua tän uinnin kanssa."

Kestävyysurheilijoina olemme tietenkin pitäneet hyvää huolta myös energiatasapainosta.

Että kaikenlaistahan sitä on ehditty puuhailla pitkin vuotta. Cheers vaan kaikille! Tästä se juhlavuosi jatkuu!