Treenimatkailua Vierumäellä

Kaikki eivät varmaan tiedä, miten Pink Seals on saanut alkunsa. (Te luopiot!) No kattavaa syntytarinaa ei nyt kerrata, mutta sanottakoon, että siihen liittyy triathlonleiri, Vierumäki, pois jäänyt luennoitsija, seurakaverimme Terho sekä kaksi nuorta naista, jotka ryhtyivät vikkelästi tuumasta toimeen, ennen kuin ehtivät asiaa järjellä ajatella. Tämä tapahtui syksyllä 2013.

Tankkauksen suunnittelu käynnissä

Näin viisivuotisjuhlavuotemme kunniaksi teimme pyhiinvaelluksen kaiken alkulähteelle, nimittäin Vierumäelle. Olimme vain hetki aikaisemmin huomanneet ilmoittautuneemme keväällä swimrun-kilpailuun, jossa uintia tulisi olemaan yhdessä pätkässä pisimmillään 3 km ja koko reissulla yhteensä 10 km. Tuli siis sellainen kutina, että nyt jos koskaan uintitaidolle ja -kunnolle pitäisi tehdä jotain.

Vierumäki osoittautui nappivalinnaksi uintileiriä ajatellen. Vasta viimeisenä päivänä saimme seuraa treenin ajaksi, siihen asti saimme tehdä treeniä ihan omilla radoilla. Meidän superuintikoutsi Johanna, joka ansiokkaasti auttoi meidät myös läpi Ötillön (2014), oli tehnyt meille uutta ohjelmaa.

Ensimmäinen ohjelmanumero oli saada selvää ohjeista. Luultavasti onnistuimme tulkitsemaan neuvoja jotenkin oikein ja meidän tekeminen ainakin suunnilleen näytti uinnilta. Ja oltiin todella ylpeitä kun saimme ensimmäisen ohjelmanumeron suoritettua! Seuraavana päivänä suoritimme toisen ja kolmantena vaan uitiin. JJ suoritti siinä yhteydessä myös 30 minuutin uintitestin, jonka tulos oli… no ihan ok – toivoa näyttää olevan.

Voidaan sanoa, että päästiin nyt kunnolla uintitreenien kimppuun. Ja pääseehän Vierumäellä nautiskelemaan kaikenlaisesta muustakin liikunnasta. Ei olla (vielä) sellaisia superuimareita, että vietettäisiin altaassa aikaa joka päivä tuntikausia, joten hyödynnettiin Vierumäen muutakin tarjontaa. Käytiin sauvakävelemässä, juoksemassa ja tehtiin joku ihan käsittämätön vatsalihashaaste.

Vierumäki tarjosi meille viikonlopun ajaksi Sporttipassit, joilla päästiin uimaan ja juoksemaan sisäradalle. Saatiin myös alueen suunnistuskartat ja sauvakävelysauvat lainaksi. Passista olisi ollut muutakin riemua, mutta viikonloppu ei oikein riitä kaikkeen. Normaalisti Sporttipassi kustantaa kolmelta päivältä 32€. Yksittäinen uimahallikerta kustantaisi 8€ ja saman verran maksaa, mikäli haluaa päästä sisälle juoksemaan. Swimrunolosuhteiden puolesta voidaan kyllä suositella Vierumäkeä talven treenilomakohteeksi.

Me siis uitiin kolmena päivänä putkeen ja se on meille ihan valtava suoritus! Onnellisuutta lisäsi se, ettei oltu millään tavalla rikki tämän urakan jälkeen! Toivoa siis todellakin on uintikunnon uuteen nousuun lähtemisestä. Yhteensä uitiin viikonlopun aikana 14,9 km. JJ teki myös puolivahingossa historiaa uimalla ko. viikon aikana yhteensä 10 km. Se on päässyt tiedettävästi tapahtumaan vain kerran aikaisemmin vuonna 2014 jolloin tavoitteena oli yhden viikon aikana uida 10 km valmistauduttaessa Ötillöön. Silloin 10 km viikkoon oli meidän mielestä ihan överikreisiä! Niin se kehitys kehittyy, vaikka välillä vähän hitaasti.

Vierumäellä oli tullut noin 3 mm lunta ja päästiin silläkin vähän pätemään somessa.

Ps. Nähtiin yhdellä lenkillä PÖLLÖ! Tarkemmin varpuspöllö: http://www.tunturisusi.com/varpuspollo/

Vierumäen omat sivut löytyvät täältä. 

Treenimatkailua Äkäslompolossa

Kesällä Midnight Sun Swimrunin järjestelyhommista palattuamme podimme sen laatuista pohjoisenkaipuuta, ettei vaihtoehtona ollut kuin varata uusi matka. Tarkoituksena oli samalla selvitellä tulevien vuosien reittivaihtoehtoja ja tietysti juosta mahdollisimman paljon poluilla ja tuntureilla.

Viime viikon torstaina lähdimme junalla kohti Kolaria. Olimme onnistuneet varaamaan tarjousmenopaluun hyvissä ajoin: 95€ per nuppi. Oma makuuvaunun "hytti" oli juuri passeli tapa siirtää itsensä ja sekalainen kasa tavaraa 1000 kilometrin päähän. Junassa ei tarvinnut kauheasti miettiä painorajoituksia, kunhan vain jaksoi itse toimia juhtana. Meillä tulisi olemaan perillä kiinteä tukikohta, joten senkään suhteen ei tarvinnut ihan kauheasti miettiä mahdollisimman kevyttä pakkausta. Toinen plussa yöjunamatkailussa on ehdottomasti se, että se tapahtuu yön aikana ja ilman törkeän aikaista herätystä esimerkiksi aamulennolle.

Junamatka sujui oikein leppoisasti ja aamulla totesimme saapuneemme Kolarin juna-asemalle. Siitä suoraan asemalla odottaneeseen bussiin ja 12,60€ per nenä maksettuamme, pääsimme perille Äkäslompoloon aivan majapaikkamme viereen. Bussi odottelee junamatkustajia asemalla, eikä mitään etukäteisvarauksia tarvittu. Perillä oltiin jopa vähän ihmeissään, että kävipä tämä helposti. Nytkö me jo ollaan täällä?

Tukikohtanamme Äkäslompolossa toimi Ylläksen Ykkös Caravan, joka on myös meidän Midnight Sun Swimrunin kisakumppani. Ystävällisesti pääsimme nyt yöpymään paikalla veloituksetta ja tutkailemaan treenimatkailun mahdollisuuksia. Normaalisti telttayö kahdelle hengelle olisi maksanut 22 €. 

Alun perin suunnittelimme vaeltavamme rinkat ja teltat mukana ja yöpyvämme milloin missäkin. Silloin reissusta olisi tullut aika eri henkinen kuin nyt. Päädyimme kuitenkin pysyvään majoitusratkaisuun leirintäalueella, josta olisi helppo tehdä päiväreissuja eri suuntiin ja eri varustuksilla. Yhteensä neljän päivän aikana painettiin menemään yli sadan kilometrin verran.

Ylläksen Ykkös Caravan mahdollisti saunomisen, tiskaamisen, kamojen kuivattelun ja veden tulon hanasta. Leirintäalueella olisi myös ollut mahdollista pestä pyykkiä, kokkailla keittolevyllä sisätiloissa ja voidella sukset. Palvelut helpotti valtavasti reissun suunnittelussa. 

Ruskamatkailu oli selkeästi täydessä vauhdissa. Matkailuauto- ja -vaunupaikat näyttivät lähes repeilevän liitoksistaan, mutta teltta-alueella saimme olla ylhäisessä yksinäisyydessä. Ensimmäisenä päivänä lievästi retkellemme v*****llut setä totesi viimeisenä aamuna olevansa hieman kateellinen telttailullemme. 

Jounin Kauppa sijaitsee noin 500m päässä. Sieltä haettiin lähinnä aamupalatarpeita sekä karkkia ja Alkosta luonnollisesti vähän punkkua. Ruoat keiteltiin retkikeittimellä. Tosin ensimmäisenä päivänä käytiin tietenkin Eväskorissa pizzoilla ja viimeisenä päivänä retkimuonat tuli jo korvista ulos, joten lopputuloksena kurvattiin Routaan burgereille. Tiukemmalla budjetilla neljän päivän reissun ruokaostoksista oltaisiin selvitty noin 70 €:lla. Nyt kuitenkin koimme ansaitsevamme punkun, pizzojen ja burgereiden lisäksi myös vähän munkkia ja pannukahvia Kotamajalla ja Ylläksen huipulla.

Jos joku on joskus nyrpistänyt nenäänsä latukahviloiden hinnoille, niin miettikääpä tätä. Kotamajan isäntä vie joka päivänä esimerkiksi vedet latukahvilaan. 30 kiloa tarvikkeita kulkee pyörän peräkärryssä ja 10 selässä. Mönkijällä paikalle saisi tulla vain metsähallituksen nimissä. Muutenkin kun ekologisuus on iso ja tärkeä arvo, mönkkärin käyttäminen olisi ollut ristiriidassa paikan hengen kanssa. Peukutamme tämmöistä toimintaa ja maksamme mielellämme siitä, että väsyneitä retkeilijöitä palvellaan myös hiihtokauden ulkopuolella! 

Päiväreissut suunniteltiin suuntaa antavasti ja pikkaisen herran haltuun, mutta jokaisesta tuli loistava. Uusissa maisemissa on aina jännä huomata miten aika kuluu niin paljon nopeammin kuin takapihalla juostessa. Investoitiin kesäreittikarttaan ja sen ja aikaisempien suunnitelmien pohjalta mentiin tutkimaan paikkojen (swimrunkisa)potentiaalia. Ja niitä muuten riittää. Löydettiin meille ihan uusia paikkoja esimerkiksi Pyhäjärven suunnalta. Kompassin käytöstä huolimatta aina ei reitit ihan osuneet sinne minne piti, mutta tarpeeksi lähelle. Ja tulipahan ulkoiltua koko rahan edestä.

Valmista reittiä Äkäslompolon maisemissa riittää ihan varmasti viikon tarpeisiin kriittisimmällekin kulkijalle. Alustaa on tarjolla sorasta, hyvinkin kivikkoiseen ja möykkyiseen polkuun. Voimme luvata että nilkat tulevat olemaan kovilla! Ylläksen Rastin järjestämiä kuntosuunnistuksia kannattaa myös hyödyntää ihan vaikka vaeltelumielessä. Rastit on hyvä mahdollisuus päästä tutustumaan ehkä sellaisiin paikkoihin, mihin ei muuten tulisi mentyä. 2018 osalta niitä ei tosin enää ole tarjolla.

Tukikohta ja palvelut mahdollisti sen, että oli helppoa lähteä tekemään sitä mikä sattui huvittamaan. Hikiset ja kastuneet vermeet sai yön ajaksi kuivumaan sisätiloihin, mikä mahdollisti vähän miellyttävämmät poluille lähtemiset. Myös swimrunit olisi lähteneet ihan leirintäalueen rannasta. Me tyydyttiin kuitenkin vain tuomaan märkkärit lomamatkalle Ylläkselle ja käytiin kerran saunasta uimassa ja muutaman kerran jäähdyttelemässä voipuneita koipia. 

Paluumatkalla bussi otti meidät kyytiin parin sadan metrin päästä ja nakkasi takaisin juna-asemalle. Sitten vaan romppeet hyttiin ja ravintolavaunuun oluelle. Yleensä reissuilla ilmenevä ulkoilmamyrkytys oli tällä kertaa vaihtunut sisäilmamyrkytykseksi, kun kuumottelimme huolella junaan päästyämme. Aamulla junasta toiseen ja suihkun kautta töihin. Helppoa tämmöinen nykyaikainen retkeily!

Viisi vinkkiä Äkäslompolon treenireissulle:

1. Seuraa lentojen ja junamatkojen tarjouksia. Jos pystyt olemaan joustava reissupäivien suhteen, valinnanvaraa on aina enemmän. Meidän menopaluu junalla Helsingistä Kolariin maksoi 95€/nuppi.

2. Ylläksen Ykkös Caravan on erinomaisella paikalla ja tarjoaa majoitusta eri tarpeisiin. Budjettimatkailija pärjää hyvin teltassa, mutta sisämajoitustakin löytyy.

3. Lämmin makuupussi ja hyvä alusta on kaiken A ja O. Yöllä on kiva nukkua hyvin, jotta jaksaa päivällä taivaltaa tuntureilla.

4. Hyödynnä paikalliset ruokapaikat! Täyspäiväinen ulkoilu kuluttaa energiaa, eikä nälkäkiukku ole kenenkään ystävä. Vaihtoehtoisesti reissussa pärjää omalla kattilalla ja keittolevyllä/retkikeittimellä.

5. Jos omat retkivermeet ovat puutteelliset, Lapland Safaris vuokraa sen mitä tarvitset.

Ylläksen Ykkös Caravan

Junabussit

Visit Ylläs