Hirveän analyyttinen kisaraportti Saimaa swimrunista 2018

Vielä pari viikkoa sitten näytti siltä, että Solvalla swimrunista on tulossa meidän kauden ainoa kisa. Kunnes sitten eräänä iltana otimme vähän skumppaa ja pian huomasimme ilmoittautuneemme Saimaa swimrun -nimiseen kilpailuun Puumalaan. 19 km, josta 2 km uintia - helppo nakki.

No niinpä heräsimme eräänä elokuisena aamuna hirveän aikaisin, pakkasimme itsemme autoon ja lähdimme matkaamaan kohti järvi-Suomen sydämessä sijaitsevaa Puumalaa.

Perillä tajusimme saapuneemme hyljeihmisten pyhiinvaelluskohteeseen. Oli patsasta ja taulua! Norppia kaikkialla! Mentiin vähän sekaisin ja otettiin paljon valokuvia. Mutta muistettiin onneksi myös että oltiin tultu paikalle kisaamaan, eikä pelkästään poseeraamaan.

Kun lopulta pääsimme starttipaikalle Puumalan satamaan, siellä odotti jo sankoin joukoin muita swimrunisteja sekä väenpaljoudesta hämmästyneitä paikallisia. Suurina julkkiksina jäätiin jumiin vaikka mihin haastatteluihin, eikä meinattu löytää ilmoittautumispistettä, mutta löydettiin onneksi lopulta - 2 minuuttia ennen sen ilmoitettua sulkeutumisaikaa ja saatiin lupa startata.

Kilpakumppanimme itärajan toiselta puolelta antoivat meille 5-vuotislahjaksi mahdottoman hienot hupparit, joista piti tietenkin ottaa kuvia!

Mukanamme talutushihnassa kulkenut maskottihylje aiheutti selvästi huvitusta kanssakilpailijoissa, joista rohkeimmat uskaltautuivat jopa silittämään sitä. Otettiin lisää valokuvia.

Kisabriiffin (jonka aikana otimme vielä lisää kuvia) jälkeen siirryimme tämän kertaisen #sealwagonin luo valmistautumaan kisaan. Vielä muutama kuva, ankaraa sometusta ja sitten starttipaikalle - sopivasti 5 minuuttia ennen starttia. Lähtöpaikalla vaihdettiin vielä viimeiset tsemppitoivotukset kilpakumppanien kanssa ja sitten lähdettiin.

Suunnitelman mukaisesti aloitettiin rauhallisesti. Kaikki muut näyttivät menevän hirveän lujaa ja ehkä vähän jo huolestuttiin, kun löydettiin itsemme ihan letkan hänniltä. Pidettiin kuitenkin päät kylmänä ja jatkettiin suunnitelman mukaisesti. Välillä aina meinasi ruveta keulimaan, mutta vain vähän ja vain välillä ja sille tehtiin heti stoppi. Ensimmäisessä uinnissa ohitimme varmaan suurimman osan ensimmäisen juoksun aikana edelle mennesitä joukkueista. Myös heti toisessa juoksussa tuli paljon selkiä vastaan. Alkoi näyttää siltä, että valittu kisataktiikka puree jo alkukilometreillä. Yritettiin kuitenkin vielä pidetellä pahimpia menohaluja.

Tuli lisää uinteja ja juoksuja. Ohitettiin lisää porukkaa. Todettiin, että tarvitsemme lisäharjoitusta ohitusten tekemiseen, kun pari kertaa meinattiin aiheuttaa törmäyksiä ja vetonaruihin sotkeutumista ohitustilanteissa. (Anteeksi! Jatkossa me ilmoitetaan kovaäänisesti tulostamme. Niin ja kummalta puolelta tullaan :D)

Anu, joka tuli muutamaa uintia lukuunottamatta peesissä koko reissun sanoi, että JJ:n juoksu näyttää paljon paremmalta kuin aiemmin ja JJ tuuletti.

Reitin puolessa välissä oli sellainen "hikisen vittumainen" pusikkosaari, jossa eteneminen kävi melko hitaaksi. Kun sitten päästiin sieltä pois, meno kulki edelleen hyvin.

Toiseksi viimeisen uinnin jälkeen, joku setä väitti meidän olevan toisina ja että jäljellä oli enää yksi uinti. Ei varmuuden vuoksi uskottu kumpaankaan väittämään, mutta näin jälkikäteen voidaan todeta sedän olleen oikeassa. Ja vaikka ei missään vaiheessa asetettu mitään sijoitustavoitteita, potentiaalinen kakkossija lisäsi taaksevilkuilun määrää loppumatkasta.

Viimeinen kilometri juostiin kovaa. Tehtiin hyppyposeeraus maaliin tuleessa, mutta kukaan ei kai ottanut siitä kuvaa. (Kiitti.)

Kun sitten varmistui, että olimme todellakin tulleet toisiksi, tuuletettiin vielä vähän lisää ja annettiin kökköjä vastauksia meitä haastatelleelle kuuluttajalle. Lopulta meidän oli lähdettävä suihkuun, kun meidän maaliintulo ei näyttänytkään synnyttävän kansan keskuudessa sen suurempaa juhlintaa. (Ihme touhua.)

Suihkussa onniteltiin meidän lempparikilpasiskot, jotka odotetusti olivat meitä nopeampia. Mutta näille me hävitään ihan mielellään, eli ei haittaa.

Viihdyttiin suihkussa ja saunassa niin pitkään, että missattiin palkintojenjako. Saatiin kuitenkin palkinnot toimitsijoilta jälkikäteen - hiiliteräksestä valmistettu keittiöveitsi ja sininen Puumala-t-paita. (Noh, ajatus on tärkein.) Ollaan kuitenkin erityisen onnellisia tästä kaikille kilpailijoille jaetusta lasisesta "norppa-mitalista".

Veitsi tosin olisi saattanut osoittautua erittäin tarpeelliseksi Puumalan iltaelämässä. Paikalliset, todelliset Puumat, kävivät kohtalaisen kuumina kun estradille saapui trubaduuri Ilpo Kaikkonen. Siinä meinasi tanner tömistä ja hiuslisäkkeet irtoilla.

Summa summarum:

Puumala swimrun oli oikein hienosti järjestetty tapahtuma, ehkä lukuun ottamatta palkintojen jakoa. (Me myös vähän petyttiin kun ei päästykään saunabussiin, joka oli varattu vain miesten käyttöön.) Reitti oli pääosin todella helppoa juostavaa ja uinnit sen verran lyhyitä, että aloittelijatkin uskaltavat helposti tulla tänne. Reitin varressa oli kivasti kannustajia ja huolto pelasi hienosti. Kivoja maisemiakin oli.

Meidän osalta tämä oli yksi onnistuneimmista kisasuorituksistamme. Suurin kehityskohteemme tulee loppukauden ja tulevan peruskuntokauden aikana olemaan uinti, mikä nyt oli kyllä kaikilla tiedossa jo ennen tätä kisaakin... Juoksu sen sijaan tuntuu kulkevan varsin mallikkaasti - siitä oli jotain merkkejä ilmassa, mutta tämä kisa viimeistään varmisti asian.

Näkymät Solvallaan näyttävät siis tämän kisakokemuksen jälkeen varsin valoisilta. Ensi viikolla aloitetaankin sitten pikkuhiljaa viimeistely meriittikisaa varten.

Kiitos kovasti kaikille kilpakumppaneille, kannustajille sekä Saimaa swimrunin järjestäjille! Toivottavasti törmäillään taas - vaikka Solvallassa!

Juhlavuoden alun kuulumisia

Jotta juhlavuotemme pääsee tosissaan vauhtiin, käydään ensin läpi, mitä vuoden ensimmäisellä puoliskolla tapahtuikaan. Tuntuu siltä että kesä on ollut toisaalta pitkä, mutta tavallaan se meni ohi hujauksessa. Mitä me oikein tehtiin? Tehtiinkö me mitään? On aika avata arkistot ja kurkata menneeseen.

Alkuverkka on kaikkein tärkein asia. Alkuverkkana tähän vuoteen juhlittiin Anun synttäreitä. Pukeuduttiin kerrankin johonkin muuhun kuin neopreeniin ja jorailtiin tanssilattialla. Myöhemmin ollaan vedetty päälle neopreenin lisäksi myös kisajärjestäjien liivit ja ehkä maailman tyylikkäimmät tiimipaidat.

Jatketaan tyylillä. Mäkitreenit alkoi nopeilla alamäkivedoilla Himoksen lumisilla rinteillä. Keväällä vaihdettiin suuntaa ja kiivettiin ahkerasti Malminkartanon jättärillä. Vappuna järjestettiin ihan valtavan suosion saavuttanut vapputunkkaus, jonka lopputulemana saatiin melkein kaksistaan vetää koko treenaavalle kansalle rakkaudella väännetty munkkikori. Kiitos teille jotka osallistuitte ja jaoitte osan kertyvistä kiloista! Päivän suurena innovaationa syntyi "munkkikuppi"

Jättärillä tuli tarvottua kesälläkin ihan sievoinen noususumma. Oli kuumaa ja hikistä ja vaatteet kävi vähiin ja jutut huononi kerta toisensa jälkeen. Jossain täällä alettiin taas vähän lämmittelemään myös ajatusta erilaisista swimrun-kisoista joihin osallistua. Nyt kelien viilennyttyä ja aivotoiminnan palattua edes välttävälle tasolle, ajatukset tuntuvat edelleen loistavilta.

Juhlavuoden swimruntreenit alkoivat poikkeuksellisen myöhään. Ja jos aikaisemmin ollaan jouduttu psyykkaamaan itsemme kastautumaan samalla kun avantouimarit vielä lopettelevat kauttaan, tänä vuonna heitettiin lähes kaikki vaatteet pois heti toiseen treeniin. Ja tyyli jatkui samana koko kesän, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Luomuswimrunille ehdottomasti iso peukutus.

Järjestettiin Ylläksellä maailman pohjoisin swimrun-kisa, Midnight Sun Swimrun kolmatta kertaa. Olimme tällä kertaa sen verran viisaita, että otimme sopivan etumatkan maisemiin, jotta suurimmat Lappihöyryt pystyttiin päästämään ulos ennen varsinaisia kisatoimia. Se tuli tarpeeseen. Oli kertakaikkisen huikea reissu.

Vaellettiin ja testattin kisareittiä. Todettiin kisareitti superiksi ja käytiin tutustumassa myös vähän muihin, potentiaalisiin reittivaihtoehtoihin. Välillä ihan finaalissa mietittiin että kuka ihmishirviö menee tekemään swimrun-kisareitin näin hapokkaisiin maisemiin ja sitten tosiaan katseltiin niitä maisemia ja todettiin että tosi fiksuja ihmisiä ovat olleet.

Reitin merkkaus sujuu jo kohtuullisella rutiinilla. Se, jos jokin, on mukavaa puuhaa. Hyttysiä ja muita öttiäisiä oli minimaalisesti. Ylläksellä nautiskeltiin myös luontaiseduista ja tuossa alimmassa kuvassa olemme ihmettelemässä keskellä laskettelurinnettä yhdentoista aikaan illalla aurinkoa.

Etelään palattuamme laajensimme harjoitusreviiriämme Meikoon ja Kirkkonummen rannikolle. Meressä uiminen Kopparnäsin maisemissa oli ehdottomasti siihen mennessä kesän swimrutreenien helmiä. Meressä on vaan sitä jotakin. Seuraksi saimme Venäjän swimruntehokaksikon Marinan ja Larisan, eli Swimrun Team Russian! Tytöt on matkalla Ötillöön ja koitettiin antaa heille mahdollisimman positiivinen fiilis omasta vauhdistaan jättäytymällä aina uintiosuuksilla jonnekin ihan vanaveteen.

Toisin sanoen: Vaikka uinti on ollut hirveän hauskaa, on asioille pakko tapahtua jotain. Treenien kestopuheenaihe kesällä onkin ollut: "Meidän täytyy kyllä pyytää Johannalta apua tän uinnin kanssa."

Kestävyysurheilijoina olemme tietenkin pitäneet hyvää huolta myös energiatasapainosta.

Että kaikenlaistahan sitä on ehditty puuhailla pitkin vuotta. Cheers vaan kaikille! Tästä se juhlavuosi jatkuu!

Team Pink Seals juhlii viisivuotista taivaltaan!

Se on täällä. Tai on ollut jo jonkin aikaa. Nimittäin meidän 5-vuotisjuhlavuosi!

Kohta on kulunut tasan viisi vuotta siitä, kun kuulimme ensimmäisen kerran lajista nimeltä swimrun. Ja sehän oli menoa kertalaakista. Olimme suunnitelleet koko tulevan vuoden kisakalenterin ennen kuin olimme edes kokeilleet lajia käytännössä.

Keväällä 2014 suoritetut ensimmäiset Munkkiniemen uimarannalla lajinomaiset treenit kuitenkin vahvistivat uskoamme, että laji on mahtava.

Tämä kuva on kenties meidän ihka ensimmäisistä swimruntreeneistä (tai sitten toisista).

Viiteen vuoteen mahtuu kahdeksan yhteistä kisaa Suomessa, Ruotsissa ja Sveitsissä, lukuisia yhteisiä treenejä, monia uusia sivulajeja, lumpeiden kanssa tappelua, yhdet kadonneet (ja löytyneet) matkatavarat, paljon erilaisia swimrunmaastoja, hirveästi mukavia swimrun-ihmisiä, hypotermian partaalla olemista, läkähtymistä, tankkausta, siistejä maisemia, Ötillö, munapäiksi nimittelyä, Itämeren suojelua, hiertymiä, Ötillö-bileet, sketsivideoita, podiumpaikkoja, lehmäkuiskaajina toimimista, uinnin opettelua ja oppimista, höntsäilyä, Juoksija-lehden kansikuvamalleina olemista, kaakeleiden tuijottelua, kisajärjestelyitä ja älyttömästi hauskoja hetkiä.

Ja onnistumisia. Ei ole oikeastaan yhtään sellaista hetkeä, jota voitaisiin sanoa epäonnistumiseksi. Aina ei mene ihan putkeen, välillä hyytyy ja välillä voi jopa vituttaa, mutta ne ovat vain osa kokonaisuutta - pienet vastoinkäymiset opettavat. Koska tämä laji ei ole meille mikään oman erinomaisuutemme mittari, ei mikään yksittäinen tapahtuma tee meistä parempia tai huonompia tyyppejä. Ja vaikka kisaviettiäkin löytyy, lajissa on niin paljon muutakin kuin tukka putkella ja laput silmillä eteneminen. Vaikka ideamme ovat toki välillä käsittämättömän absurdeja ja vähän suuruudenhulluja, emme tee asioista ikinä liian totisia. Harrastushan tämä lopulta vain on.

Välillä on eletty hiljaiseloa swimrunin kanssa, mutta sehän tarkoittaa ainoastaan sitä, että jossain vaiheessa voidaan taas laittaa uutta pökköä pesään.

Sellainen hetki on nyt.

Muutama päivä sitten käytiin nimittäin keskustelu, jonka tapahtuminen oli kai lopulta vain ajan kysymys.

Anu: ”No mitä mieltä olisit, jos yritettäisiin Ötillöpaikkaa?”

JJ: ”No kyllähän se sopii.”

Tyypillistä uhmaikäisen toimintaa siis.

Pink Seals täten 5-vuotisjuhlavuoden kunniaksi julistaa olevansa halukas ottamaan jälleen osaa Ötillöön! Onko se sitten vuonna 2019 vai myöhemmin, se jää nähtäväksi. Fakta on se, että ensi kesän (ja vähän tämänkin syksyn) kisakalenteria on jo tutkailtu Ötillöpaikkoja ja meriittipisteitä silmällä pitäen. Kisakuume nousee vauhdilla ja olemme jo melko täpinöissä tästä uudesta vaikka ei ehkä niin yllättävästä käänteestä.

Juhlavuosi sen sijaan jatkuu rennon letkeällä asenteella au naturel -swimrun-treenien merkeissä, keskittyen myös tankkauspuoleen.  Kisakausi avataan tänä vuonna vasta Saimaa Swimrunissa 25.8. ja lopetetaan ötillö-meriittikisa Solvalla Swimruniin 22.9. Nähdään vaikka siellä!